Suomi ei tarvitse yrittäjiä

Viimeaikoina on taas saanut kuulla kuinka Suomi tarvitsee yrittäjiä. Budjettiriihen yhteydessä keskustan Juha Sipilä vaati tukea yrittäjyyteen, ja Ilkassa vihreiden Panu Laturi sanoi, että Suomi tarvitsee innovaatioita, yrittäjyyttä ja ahkeruutta. Virsi on kuitenkin muualtakin tuttu, sillä jokainen eduskuntapuolue tuntuu olevan lääpällään yrittäjyyteen. Ongelma vain syntyy siitä, että yrittäjyydellä, ahkeruudella ja innovaatioilla ei ole mitään tekemistä taloudellisen hyvinvoinnin kanssa. Suomi ei tarvitse yrittäjiä.

Yrittäjyys ei synnytä rikkautta. Maailman rikkaimmat maat kuuluvat myös vähiten yrittäviin. Vähiten yrittävien maiden listalta löytyi vuonna 2010 sellaisia ”köyhyyden pesäkkeitä”, kuten Tanska, Belgia tai Japani. Eniten yrittäviä taas olivat Bolivia, Ghana, Uganda ja Zambia. Jos tästä tilastosta pitäisi päätellä yrittäjyyden vaikutuksia, niin näyttäisi suorastaan siltä, että yrittäjyys luo köyhyyttä.

Tosiasiassa asia on hieman monimutkaisempi. Korkea yrittäjyys ei ole syy, vaan seuraus. Taloudet eivät muokkaudu sen mukaan miten ihmiset alkavat yrittäjiksi, vaan ihmiset alkavat yrittäjiksi sen mukaan miten talous on muokkautunut. Tämän valossa korkea yrittäjyysaste on merkki ihmisten epätoivosta.* Kehitysmaissa taloudet ovat niin huonolla tolalla, että ihmisten on pakko alkaa yrittäjiksi elannon toivossa. Meillä länsimaissa taas taloudella menee hyvin, joten yrittäjyys on jäänyt muutaman rohkean visionäärin harrastukseksi.

Yrittäjyys ei myöskään luo työpaikkoja. On työntekijöiden kannalta yhdentekevää onko maassa yksi tuhannen työntekijän yritys vai viisi kahdensadan työntekijän yritystä. Yrittäjien ja yritysten määrällä ei siis ole mitään tekemistä vaurauden kanssa, eikä työpaikkojen määrän kanssa. Työpaikkojen määrää säätelee koko yhteiskunnan kollektiivinen organisoituminen järkeväksi talousalueeksi. Yritykset eivät pärjää ilman hyvin huollettua julkista puolta, niin kuin he eivät pärjää ilman maksukykyisiä asiakkaitakaan. (Jonka takia kansalaisten maksukyvyn ja lähipalvelujen alasajo on taloudellinen itsemurha.)

Minulla ei ole mitään yrittäjiä vastaan, enkä minä yritä sanoa, että yrittäjät olisivat jotenkin huono juttu. On kuitenkin väärin luulla, että yrittäjyys, ahkeruus ja innovaatio olisivat vaurauden moottoreita. Jos ahkeruus, innovaatio ja yrittäjyys olisivat vaurauden kannalta oleellisia, Bangladesh pyörittäisi maailmantaloutta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä vauraus luodaan hyvällä organisaatiolla, sekä terveellä talouslainsäädännöllä. Muistakaa siis tämä seuraavan kerran kun joku eduskuntapoliitikko tulee selittämään yrittämisen tärkeydestä.

 

* Ha-Joon Chang, 23 Things they don’t tell you about capitalism (ISBN-10 : 1608191664)

 

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s