Nettikeskustelijat ovat ottaneet viimeaikoina yhteen ns. ”raiskauskohun” ympärillä. Kaikki alkoi Tapanilan joukkoraiskauksesta, sekä siitä epäiltyjen etnisestä taustasta. Ns. ”maahanmuuttokriittiset” piirit riemastuivat tästä niin, että käynnistivät ennen näkemättömän moraalisen ristiretken. Osan epäillään hetken jopa ajatelleen uhria ja naisten oikeuksia. Toisella puolen (kaikki muut) on yritetty pitää keskustelu jotenkin etäisesti järjen ja terveen analyysin rajoissa, muutamalta naiivilta kommentilta välttymättä.
Vaikka unohtaisimmekin anekdoottisen argumentoinnin ja sen tosiasian, että ulkomaalaisten vahva edustus rikostilastoissa on tilastoharha, niin jotain keskustelussa on silti pielessä. Esimerkiksi nettipoliisi Marko Forss sanoi, että:
Rasistisia kirjoituksia esimerkiksi ulkomalaisten tekemistä raiskauksista ei saada loppumaan tiukentamalla sananvapauteen liittyviä säännöksiä, vaan puuttumalla ulkomaalaisten tekemiin raiskauksiin.
Toisaalla Sara Helin vaatii somaliyhteisöä irtisanoutumaan raiskauksista:
Somalialaisyhteisön olisi oman, muiden maahanmuuttajien ja tilanteen rauhoittumisen kannalta viisasta tulla esiin ja asettua puolustamaan naisen oikeutta omaan tahtoonsa.
Nämä vaikuttavat ihan kohtuullisilta ja maltillisilta vaatimuksilta. Jotta niiden taustalla vaikuttavat asenteet saataisiin paremmin esille, kerron tässä pienen vitsin*:
Mies tuli kahvilaan, ja tilasi kahvin:
– Saisinko kahvini ilman kermaa?
Tarjoilija vastaa:
– Olen pahoillani, kerma on loppu, meillä on vain maitoa. Kävisikö kahvi ilman maitoa?
Sinänsä typerä vitsi paljastaa jotain arkisesta ajattelustamme: kahvi ilman kermaa ja kahvi ilman maitoa ovat fyysisesti sama asia, mutta meidän päämme sisällä ne ovat eri asia. Sinänsä saman sisältöiset kokemukset koetaan eri lailla riippuen siitä, mitä niistä ajattelemme.
Rikollisuuteen tämä liittyy siten, että vaikka suomalainen raiskaus ja ulkomaalainen raiskaus ovat uhrin ja oikeuskäytännön kannalta täsmälleen sama asia, rasistin mielestä ”raiskaus ilman suomalaisuutta” sisältää jotain uniikkia. Asenne voi olla uhrin kannalta ikävä sikäli, että tällaisen periaatteen pohjalta toimiva oikeus kohtelee kevyemmin rikollisia, jotka sattuvat olemaan suomalaisia. Keskustelun taustalta paljastuukin ajattelu, jossa uhri jää ikään kuin sivuun, ja toimia tai toimimattomuutta tarkastellaan rikoksen tekijään keskittyen.
Raiskauksia ei pidä suinkaan jättää sikseen. Kyseessä on vakava rikollisuuden muoto, ja asiaan tulee suhtautua vastaavalla vakavuudella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ”Fobba” tai Helin olisivat tehneet kovin asianmukaiset kommentit.
Forss: Ei, ulkomaalaisten tekemät raiskaukset eivät ole erillinen juttu, johon voisi puuttua. Raiskaajien tekemiin raiskauksiin tulee sen sijaan puuttua tiukasti.
Helin: Miksi somaliyhteisön pitäisi tehdä kantansa selväksi? Mikset pyydä irtisanoutumista esim. miesasialiikkeeltä tai nuorisojärjestöiltä?
Ulkomaalaisten liittäminen raiskauksiin on paatuneilta rasisteilta peritty ajatuksen kukkanen, vaikkei ehkä olekaan antaumuksellisten rasistien yksinoikeus. Se liittää rikokset ulkomaalaisiin, vaikka ne voisi yhtä hyvin ja jopa paremmin perustein liittää lähes mihin tahansa muuhun sosiaaliseen ryhmään. ”Ulkomaalaisten tekemät rikokset” ovat nykysuomalaisten ”Kahvi ilman kermaa”.
* Vitsi ei ole minun keksintöni.
Karl Marxin hiilihanko 