Henkilökohtainen on poliittista

Poliittisen johdon henkilötaustat kiinnostavat usein. Jos poliitikko on rikas, verkottunut yhteiskunnan ”hyvä-veli-verkostoon” tai edustaa muuten etuoikeutettua asemaa, sen voidaan odottaa vaikuttavan myös päätöksentekoon. Esimerkkinä henkilötaustan vaikutuksesta politiikkaan voidaan ottaa vaikka Laura Rädyn taannoinen emämunaus, kun hän kysyi ilmeisen tosissaan, että kuka enää tienaa alle 2600e/kk. Tosiaan, jos ministeri ei tiedä minkälaisessa maassa valtaosa kansalaisista elää, niin päätökset heijastelevat vääristynyttä maailmankuvaa.

Tilastokeskus teki edellisten kunnallisvaalien aikaan oikein tilastollisen tiivistelmän, jossa käsiteltiin koko maan ehdokkaiden ja näistä ehdokkaista valittujen valtuutettujen taustoja. Tilastoissa käsitellään myös ehdokkaiden ja äänioikeutettujen välisiä eroja. Tilasto levisi sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin, ja niin on hyvä. Esimerkiksi äänioikeutettujen ja ehdokkaiden väliset tuloerot eittämättä vaikuttavat koko maamme poliittiseen päätöksentekoon.

Äänioikeutettujen ja ehdokkaiden (puolueittain) valtionveronalaiset mediaanitulot (euroa) kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008

Vaikka tämä kaikki vaikuttaa oikealta ja jopa itsestäänselvältä, tätä ei uskoisi poliittisesta keskustelusta. Ensinnäkin, ”tavallisen kansan” puolustajan manttelia väittää kantavansa puolue jos toinenkin, vaikka ylläolevan graafin perusteella aniharvalla puolueella on mitään järkevää perustetta edes väittää moista. (Huom: SKP ainoana millään tasolla työttömiä edustavana puolueena.) Eduskuntavaaleissa ristiriita on usein vielä kunnallisvaalejakin räikeämpi, ja vieraantuminen tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun ehdokas valitaan eduskuntaan nauttimaan valtavaa palkkaa. Odotamme varmasti mielenkiinnolla tilastokeskuksen vastaavaa tutkimusta eduskuntavaaliehdokkaiden taustoista.

Toki kannattaa myös muistaa, että poliitikkojen  ja julkisen keskustelun suhtautuminen henkilötaustoihin vaihtelee sen mukaan, mikä kussakin tilanteessa on puhujan poliittiselle agendalle edullista. Vaalipaneelissa helposti vannotaan, että siinä ollaan edustamassa ”tavallista kansalaista”, usein toki valehdellen mikäli ylläolevaa tilastoa on uskominen. Kun taas poliitikko vastustaa jotakuta, työttömyys onkin muuttunut todisteeksi vastapuolen laiskuudesta ja yleisestä luonteen heikkoudesta.

Poliitikkojen henkilötaustoista puhuttaessa tärkeää ei ole ainoastaan huomauttaa sen olevan poliittinen aihe, vaan silloinkin kuin siihen vedotaan, käsitykset henkilötaustoista voivat olla vääristyneitä tai itsessään poliittisia.

Esimerkkinä tästä mainittakoon ”poliitikot kirjastossa”-paneeli, jossa kävin puhumassa viime torstaina. Paneelin molemmat osanottajat minun lisäkseni mainostivat edustavansa tavallista kansaa. Toinen todisteli tätä sanomalla, että oli toiminut kymmenen vuotta Nokialla ohjelmistosuunnittelijana 3000 euron kuukausipalkalla, ja toinen huomautti olevansa tavallinen poliisi ja perheenäiti. Väitteet ovat omalla tavallaan poliittisia, sillä kun maassamme on liki miljoona köyhää ja jo pelkkä virallinen työttömyysluku on 300 000, niin väite vakityötä tekevän keskiluokkaisen perheenisän tai perheenäidin normaaliuudesta on liiankin helppo asettaa kyseenalaiseksi.

Poliitikot kirjastossa 19.2.2015

Poliitikot kirjastossa 19.2.2015

Vaikka tilastollisesti vakinaisista työntekijöistä voisikin puhua valtaväestönä, on vielä asia erikseen antaa poliittinen viesti, jonka mukaan keskiluokkainen vakityöntekijä on ”normaaliuutensa” takia pätevä edustamaan näitä edellä mainittuja miljoonaa köyhää tai 300 000 työtöntä. Vaikka taatut kohtuulliset tulot olisivatkin täysin normaalia, ei se tarkoita, että taattuja tuloja nauttivat ymmärtävät mitä on elää köyhyysrajan alapuolella.

Osaltaan poliittisesta keskustelusta kertoo se, että kun kirjaston paneelissa kyseenalaistin muiden panelistien ”normaliuden” ja vein keskustelun poliitikkojen henkilötaustoihin, minua syytettiin asiattomuudesta ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä. Meninkö henkilökohtaisuuksiin? Varmasti, mutta tässä kysymyksessä henkilökohtainen on myös auttamattoman poliittista.

Meillä Suomessa ollaan toki valmiita huolestumaan poliittisen eliitin vieraantumisesta ja eriytymisestä täysin akateemisella tasolla. Esim. Taloussanomat on ansioitunut tämän todellisen ongelman huomioimisessa, ja muuan jutussa vuodelta 2012 lehti uumoilee Suomesta täyttä ja avointa luokkayhteiskuntaa lyhyen ajan sisällä. Vaan jos Suomessa ottaa poliitikkojen henkilötaustat puheeksi ennen vaaleja ja vielä poliittisessa puheessa, annetaan viesti, jonka mukaan poliitikkojen henkilötaustat eivät ole osa asiallista poliittista keskustelua.

Ainakin näiden vaalien ajan voisi yrittää tiedostaa tämän ilmiön. Oma politiikkani lähtee siitä, että köyhiä eivät voi edustaa muut kuin toiset köyhät. Olen luvannut, että jos pääsen eduskuntaan, lahjoitan pois kaikki ne eduskunnasta tulevat tulot, jotka ylittävät tuhannen euron kuukausibudjetin. Olen myös sitoutunut ajamaan eduskuntaan ja julkiseen talouteen maksimipalkkaa, joka olisi korkeintaan 3000e/kk. Tämä nyt siis sivuuttaen sen, että olen päätoiminen opiskelija, jolla on historiaa pätkätöistä, loputtomista työkokeiluista ja myös pitkäkestoisesta työttömyydestä. Vaalien jälkeen on ikävämpi pohtia, että miksiköhän eliitti on jälleen kerran vieraantunut meidän arkielämästämme.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s