Heitin Stubbia kolalla. Sori siitä.

Tekoani on ehditty jo verrata pakolaiskeskusten tuhopolttoon ja Pariisin terrori-iskuihin. Minulta on tivattu mitä aioin tällä saavuttaa, ikään kuin luulisin suorittaneeni suurenkin vallankumouksen. Ilokseni voin mainita, että vähintään yhtä suuri vyöry tukea on tullut, ja kiitän ihmisiä siitä.

Alexander Stubb on Kokoomuksen puheenjohtajana, entisenä pääministerinä ja valtionvarainministerinä yksi päätekijöistä Suomen lisääntyvän inhimillisen kriisin taustalla. Stubb on muiden eduskuntapoliitikkojen ohella hyväksynyt, ja pahimmillaan runnonut läpi uudistuksia, joilla perusturvaa heikennetään, palkkatasoa alennetaan, palveluja lakkautetaan ja tehdään maksullisiksi sekä viimeisimpänä syntilistalla on tieteen ja akatemian järjestelmällinen alasajo. Tämä politiikka on syyllistänyt työttömiä, köyhiä ja pakolaisia, sekä aktiivisesti pyrkinyt veronkierron ja osakekeinottelun helpottamiseen. Kaikki tämä on oikeutettu puolivillaisella viittauksella taloustieteeseen, jota taloustieteilijät itse eivät tunnista omakseen. Stubb, Sipilä ja Soini ovat vieneet tulevaisuuden miljoonilta.

Minä sain Stubbin takin märäksi. Silti monen mielestä juuri minä olen radikaali, silmittömän väkivaltainen terroristi, joka on uhka suomalaiselle keskustelukulttuurille.

Olisi liioitellun kohteliasta sanoa, etten ole samaa mieltä. Tosiasia on, etten edes ymmärrä moista ajattelutapaa. Koko logiikka on minulle käsittämätön.

Olen antanut tilanteesta lausunnon Tiedonantaja-lehdelle. Jos sinua kiinnostaa aihe tarkemmin, suosittelen lukemaan sen. Kuitenkin tässä haluan vain sanoa, että suhteellisuudentaju on puuttunut keskustelusta täysin. Maailmalla poliitikkojen kakuttaminen on arkea, ja näen tämän vain eräänlaisena variaationa siitä. Eniten tässä tuntuu joitakin ärsyttävän se, että poliitikko sattui tällä kertaa olemaan suomalainen.

Kuitenkin kritiikki on vaikuttanut olevan marginaalissa, ja moni on nähnyt tilanteen sen järkevässä asianyhteydessä. Kiitän jälleen saamastani tuesta, ja erityisesti niitä, jotka ovat jo suunnitelleet aloittavansa keräyksen sakkojeni maksamiseksi. Ehkäpä yhä useampi innostuu kansalaisvaikuttamisesta ja aktivismista. Minä ainakin omasta puolestani olisin valmis tukemaan muita, jotka pyrkivät vastustamaan leikkauspolitiikkaa tällaisin tai muunlaisin keinoin.

Kiitos kuvasta Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten vastainen kansanrintama-ryhmälle

ps. Hallitus ilmoitti tänään hautaavansa hallintarekisterihankkeen. Tämä on yksi pieni voitto leikkauksia vastustaville, mutta Stubbin, Soinin ja Sipilän triolla on vielä muita yhtä vakavia hankkeita työn alla.

Älä kuuntele heitä

Ammattiliitot ilmoittivat mielenosoituspäivästä, joka on ehdottomasti hyvä uutinen ja jota pitää ehdottomasti tukea. Kuitenkin mielenosoituspäivän perustelut olivat kummalliset.

Keskusjärjestöissä pelätään, että pahimmillaan mielenilmauksia ja lakkoja aletaan järjestää hallitsemattoman runsaasti. Yhden mielenilmauksen järjestäminen voi rauhoittaa ilmapiiriä työpaikoilla, järjestöissä ajatellaan.

Tavoitteena tuntuu siis olevan työntekijöiden ja työttömien asenteen, ei siis hallituksen politiikan, muuttaminen. Myös MTV3 haastatteli ”talousviisaita”, jotka varoittelivat mahdollisen yleislakon olevan vaikutuksiltaan katastrofaalinen. Ylipäätänsä sosiaalisessa mediassa on nähty kommentteja, joissa mahdollinen yleislakko on hätiköity, ajattelematon, epärealistinen tai suorastaan haitallinen.

Mitä ikinä teettekin, älkää kuunnelko näitä puheita. Yleislakkotunnusta ei levitetä siinä luulossa, että se olisi helppo. Ei sitä myöskään lausuta ääneen luullen, ettei sillä olisi lieveilmiöitä. Yleislakkotunnus nostetaan esille täysin tietoisena siitä, että AY-liike on siihen tottumaton, että sillä on vaikutuksensa talouteen ja että sen toteuttamisessa on haasteita. Yleislakko voi isoimmissa kaupungeissa jopa saada aikaan fyysistä levottomuutta, ja silti tämä tunnus on levinnyt viimeisimmän leikkauslistan myötä.

Helsingin Sanomien haastattelussa ammattiliittojen johto osoitti Suomelle aivan liian tyypillistä tärkeysjärjestysten sekoittamista. Vaikka kaikki me olemme saaneet tarpeeksemme leikkauspolitiikasta, moni tuntuu vielä ajattelevan, että leikkauspolitiikan lopun pitäisi tulla helposti tai jopa ilmaiseksi ja pyytämällä. Moni asettaa hintoja ja ehtoja leikkauspolitiikan lopettamiselle: ”Jos tämä aiheuttaa mielenosoituksia tai lakkoja, niin ei leikkauspolitiikkaa sitten kannata lopettaa.” Yksinkertaisesti ilmaisten, liian moni haluaa kaiken maksamatta mitään.

Älkää kuunnelko heitä. Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa aikataulua tai ehtoja perustavien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Työttömät, vammaiset, sairaat, pienipalkkaiset ja opiskelijat olivat heikoilla jo ennestään, eikä heillä ole mitään velvollisuutta odotella.

Yleislakko, tai mikä tahansa muu leikkauksia vastaan suunnattu toimi ei tule toimimaan aukottomasti tai ilman lieveilmiöitä. Yleislakkoa ei vaadita sen takia, että sen tiedetään onnistuvan. Yleislakkoa vaaditaan sen takia, että se on liian monen perusoikeuksien kannalta jo aivan välttämätön. Yleislakko ei ole leikkauspolitiikan loppumisen tae, vaan se on ihmisarvon toteutumisen ehto.

Kuva on häikäilemättömästi kopioitu facebookista. Mikäli tekijä pahastuu, niin ilmoittakoon siitä minulle.