12 myyttiä maailman nälästä

Kaikkihan tietävät, että kapitalismi on onnistunut talousjärjestelmä, ja että kaikista puutteistaan huolimatta se toimii. Me tiedämme tämän jo niinkin hyvin, etää välillä unohdamme, kuinka nälkää esiintyy edelleen valtavissa määrin, ja kuinka sitä löytyy yhä enenevissä määrin myös ns. rikkaista maista. 12 myyttiä maailman nälästä pureutuu niihin syihin, joista nälkä johtuu, ja miten nälkää voisi torjua.

Vaikka kirjan pääaihe on nälässä, se käsittelee kiitettävästi köyhyyttä yleensä. Kirja tarkastelee ongelmaa asian ansaitsemalla vakavuudella, ja sitä voi hyvin mielin suositella yleisesti köyhyyden ongelmasta kiinnostuneille.

Kirjan 12 myyttiä pitää ehdottomasti käydä läpi itse, mutta päällisin puolin kirjan väittämät ovat seuraavat: ruokaa on maailmassa tarpeeksi kaikille, ja maailmassa voisi tuottaa ruokaa paljon suuremmallekin väestölle. Ympäristön kantokyky ei ole aivan lähivuosina tulossa vastaan, ja nälän suurin syy löytyykin poliittisista ja sosiaalisista tekijöistä.

Kirja käsittelee syvällisesti myös ratkaisuehdotuksia, joita nälälle on ehdotettu. Kirja huomauttaa oikeutetusti, että silloin kun nälänhätää on helpotettu, sitä on helpotettu markkinoista ja teknologiasta huolimatta, eikä suinkaan markkinoiden tai teknologian ansiosta. Poliittiselle faktakirjallisuudelle epätyypillisesti kirjoittajat ovat myös antaneet kirjassa runsaasti poliittisia ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi, ja tämä on laskettava isoksi plussaksi.

Joidenkin myyttien kohdalla esitetyt faktat olivat hyvinkin yllättäviä. Mm. viljelypinta-alaa ei kirjan mukaan tarvitsisi etsiä sademetsistä ja uhanalaisilta alueilta, vaan kyse on täysin poliittisesta ilmiöstä. Yhtä yllättävä oli väite siitä, että suurtilojen ”tehoviljely” on itseasiassa erittäin tuhlailevaan ja tehotonta. Nekin, jotka tämän tietävät, voivat ehkä yllättyä siitä silkasta mittakaavasta, jossa tuhlailua tapahtuu.

12 myyttiä nälänhädästä on tekstinä äärimmäisen helppolukuista. Tekstiä oli miellyttävä lukea, eikä mieleen jäänyt kohtia, joissa kirjaa olisi kahlannut läpi vastentahtoisesti. Haittapuolista mainittakoon kirjailijoiden taipumus laimentaa muuten teräksisiä kannanottoja. Useassa kohdassa krijailijat mm. kiistävät markkinatalouden ja geeniteknologian merkityksen nälän torjumisessa, ja jopa syyttävät molempia nälänhätien luomisessa ja kärjistämisessä. Silti näiden kannanottojen perään usein lisätään, sen kummemmin perustelematta, että myös markkinataloutta pitää olla, tai että suuriakin yhtiöitä pitää tietenkin kunnioittaa. Tämä synti selittynee kirjailijoiden kohdeyleisössä, joka vaikuttaa olevan vahvasti Yhdysvaltalainen. Nämä kannanottojen lieventämiset eivät tietenkään sinänsä ole paha asia, mutta niille olisi toivonut perusteluja sellaisen tykityksen ja syyttelyn jälkeen.

Kirjan ovat kirjoittaneet Frances Moore Lappe, Joseph Collins sekä Peter Rosset ja Luis Esparza, jotka ovat kaikki nälänhätien asiantuntijoita. Tekijät ovat työskennelleet useimmilla aikamme nälänhätäalueilla, ja ovat tunnettuja osanottajia keskustelussa nälänhädästä ja sen lievittämisestä. Kirjaa on suositeltava siis jo siltä kannalta, että kyseessä on merkittävä auktoriteetti nälän ja köyhyyden keskustelussa.

Kirjan viimeisin painos ilmestyi vuonna 2000, mutta on tästä huolimatta ajan tasalla. Ikävä kyllä, keskustelu nälänhädän ympärillä ei tunnu liikkuneen dramaattisesti vuoden 2000 jälkeen.

Mainokset

Uusi Sosialismi

Uusi-sosialismi-paino

Uusi Sosialismi on alunperin 1993 julkaistu kirja sosialismin mahdollisuuksista Itä-Blokin romahduksen jälkeen. Kirjoittajat Paul Cockshott ja Allin Cottrell ovat tietotekniikan ja ohjelmoinnin asiantuntijoita Britannian saarilta, ja sellaisina yllättävä valinta kirjoittamaan kirjaa talousjärjestelmistä sekä luokkapolitiikasta. He suoriutuvat kuitenkin tehtävästä erittäin kiitettävästi.

Kirja keskittyy sosialismin käsittelyssä puolustamaan suunnitelmatalouden mahdollisuutta ja välttämättömyyttä. Tätä ei kuitenkaan tehdä pitäytymällä jonkinlaiseen harmaaseen neuvostotyyliseen suunnitelmatalouteen, vaan näkökulmaksi otetaan tuoreita tietojenkäsittelyn tutkimustuloksia, sekä keskeisenä osana kirjassa on tietokoneiden hyödyntäminen suunnitelmatalouden toteuttamisessa.

Tietotekniikalla avustettu suunnitelmatalous ei ole, eikä ollut kirjan kirjoittamisen aikaan, täysin uusi idea. Kirjan tekemiä ehdotuksia vastustaneet ovatkin usein pelkistäneet sisällön ”suunnitelmataloudeksi tietokoneilla”, ja arvostelleet sitä siitä, ettäkö se olisi lähinnä nörteille mielenkiintoinen tietoteknisten ilmiöiden esittelykirja. Silti kirja tekee vakuuttavaa työtä argumentoidessaan suunnitelmatalouden hyötyjä ja tietokoneistamisen mahdollisuuksia. Lisäksi on mainittava, että vaikka tietokoneistettu taloussuunnittelu ei ole uusi idea (Mm. Project Cybercyn 1970-luvulla), se on yksi uusimpia ehdotuksia uudenlaisesta yhteiskunnasta, joita on käsitelty akateemisella tasolla. Säädelty markkinatalous sekä vapaakauppajärjestelmät kun ovat selvästi tätäkin ideaa vanhempia.

Cockshottin ja Cottrellin taustat tietojenkäsittelyssä näkyvät muutenkin kuin aiheessa. Kirjassa arvioidaan, ei ainoastaan sosialistisia järjestelmiä, vaan talousjärjestelmiä ylipäätänsä tietojenkäsittelymekanismeina. Näkemys on mielenkiintoisesti esitelty, sillä talousjärjestelmässä tosiaan ovat keskeisessä osassa tiedot resurssien saatavuudesta, tarpeesta, suhteesta toisiin resursseihin sekä se, miten näitä tietoja käsitellään ja missä. Sosialistisen tietojenkäsittelyn puolustuksen lisäksi kirjassa esitellään syitä sille, miksi kapitalistisessa talousjärjestelmässä olevia tietoja käsitellään äärimmäisen epätehokkaasti.

Jos siis ”Uusi sosialismi” on mielenkiintoinen ja uudenlainen näkemys, on se myös oman aikansa tuote. 90-luvun alussa käsitelty kirja joka käsittelee tietotekniikkaa, on helposti ajastaan jäljessä. Tämä ei kuitenkaan toimi kirjan jujua vastaan, vaan päinvastoin. Kun Cottrell ja Cockshott kirjoittivat ”supertietokoneista”, joiden avulla voitaisiin teoriassa laskea taloussuunnittelun vaatimia laskusuorituksia, on nykyajan tietotekniikka tuonut heidän mainitsemansa suoritustehot jo tavallisiin matkapuhelimiin. Sinunkin kännykälläsi voitaisiin siis suunnitella kokonaisen valtion taloutta kirjan esittelemällä tavalla.

Kirja on toki aikansa tuote myös muilla tavoilla. Ympäristöaiheet eivät olleet vielä tuohon aikaan saavuttaneet nykyisenkaltaista roolia, ja kirjassa sivuutetaankin resurssien riittävyys ja ympäristöaiheet tavalla, jota nykyaikana sopisi syventää selvästi enemmän. Kirja on myös selvästi kirjoitettu siinä uskomuksessa (joko oikeassa tai väärässä), että talouskasvua voi ja pitää jatkaa.

Suomenkielisen käännöksen ansioksi on laskettava päivitetty versio kappaleesta 15 (muiden sosialististen mallien arviointia), ja lisäksi loppuun on liitetty kirjoittajien artikkeleita sosialistisen laskuongelman ja sosialismiin siirtymisen tiimoilta. Kaiken tämän päälle suomentajat ovat asettaneet kirjan PDF-version vapaasti saataville Sosialismi.net-verkkosivulle.

Kaiken kaikkiaan kirja on mielenkiintoinen, julkaisupäivämäärästään huolimatta uusia ideoita tuova, sekä helppolukuinen. Vaikeita käsitteitä, joita kirjassa on nokolti, selvennetään huolella ja arkikielisesti. Osin juuri tämän takia kirjan paksuus on vaikuttava. Vaikka ”Uusi sosialismi” on suoriutunut arkikielisyydestään kunnialla, ovat jotkin osiot silti sen verran vaikeita, että matemaattisesta ja tietoteknisestä harrastuneisuudesta on hyötyä kirjaa lukiessa. Esteet eivät ole ylitsepääsemättömiä, mutta matematiikka inhoavilla saattaa mennä muita pidempi hetki mm. talouden suunnitteluyhtälöitä sisäistäessä. Toisaalta tämä kertoo myös kirjan läpikotaisuudesta: kirja ei ehkä tee sinusta sosialistia silmänräpäyksessä, mutta se on enemmän kuin tarpeeksi aiheuttamaan epämukavuutta vapaakauppadogmaatikkojen mielissä. Kirja on täysin pakollinen kaikille, jotka painivat tasa-arvon, ympäristökriisien ja uudenlaisen maailman kysymysten äärellä.

Lataa kirja lukulaitteellesi täältä, ja tutustu samalla Sosialimi.net-sivustoon.