Tietysti poliisi on rastistinen

Hyvä on, eli yli kolmasosa poliiseista on osana ammattikuntansa sisäistä viharyhmää. Poliisin pr-osasto on jo ehtinyt pahastua tästä ”yleistämisestä”, mutta siinä vaiheessa kun lähes puolet poliiseista paljastuu rasisteiksi ja se toinen puoli ei juuri koskaan anna kuulua itsestään, voidaan puhua jo koko laitoksen läpäisevästä ongelmasta. Mikäli rasismia vastustavia poliiseja ylipäätään on, kyseessä on kovin hiljainen ja poliisin sisällä ilmeisesti voimaton joukko.

Syitä tähän on pohdittu jo muuallakin, mutta sitä ilmeisintä ei vielä ole uskallettu mainita. Tosiasia on, että rasisteja tai ei, poliisiin valikoituu kerta kaikkiaan huonoja ihmisiä. Kun lukio loppuu ja suomalaiset nuoret valikoivat urapolkujaan, viranomaistehtäviin parhaiten kelpaavat eksyyntyvät joko tieteen puolelle, ekonomisteiksi tai kaupan alalle. (Asia joka sinänsä on eräänlainen ongelma.) Poliisin uralle hakeutuvia teinipoikia yhdistävät toisaalta lukuisat fantasiat hyvän ja pahan välisestä oikeutetusta väkivallasta, ja vähäinen ymmärrys yhteiskunnan yleisestä toiminnasta. Niin, ja onhan se nyt vaan päheetä päästä hakkaamaan hippejä.

Tietysti myös rakenteellisia ongelmia on. Parhaimmatkin ihmiset keskinmäärin pilaantuisivat siinä elämässä, jota suomalainen poliisi elää. Jos ihmiselle antaa tutkinnon kauppaoppilaitoksesta, hän näkee kaikkialla kauppoja, ja sosiologit näkevät kaikkialla kulttuuria sekä ideologiaa. Ei siis pitäisi olla mikään yllätys, että poliisit ja sotilaat näkevät kaikkialla tarvetta pidätyksille, väkivallalle ja kieltämiselle. Miten muuten lukiosta poliisikouluun pompannut sporttipoika edes voisi käsitellä maahanmuuton kaltaista puheenaihetta?

Suomen päättäjät eivät tietenkään ole halukkaita harkitsemaan mitään oikeita ja kattavia toimenpiteitä asian suhteen. Krokotiilinkyyneleitä tietenkin vuodatetaan, mutta edes pinnalliset uhrilahjan kaltaiset irtisanomiset lienevät liikaa toivottu. Mitään poliisi-instituution uudelleenajattelua on täysin turha toivoa sen enempää hallitukselta kuin oppositioltakaan.

Yllä annetut syyt kuitenkin ovat olleet poliisiin ja lainvalvontaan liittyviä ongelmia kautta historian, ja siksi on epätodennäköistä, että ne katoaisivat ilman mittavia uudistuksia.

Muutamia esimerkkejä kuitenkin on. Mm. Georgian valtio antoi taannoin potkut koko maan poliisivoimille, sillä maassa oli laaja poliisin korruptio-ongelma. Ratkaisu saattaa vaikuttaa populistiselta, mutta toistaiseksi se on toiminut oikein hyvin. Paljon aiemmin Ottomaani-imperiumin sulttaanit olivat tarkkoja siitä, että valtion ammattisotilaat, janissaarit, saivat koulutuksen sotataitojen lisäksi myös taiteissa, teologiassa ja hallinnossa. Tämän projektin vaikutuksia on vaikea jälkeenpäin arvioida, sillä janissaarit tietenkin erosivat länsimaisesta sotilaskäytännöstä lukemattomilla muillakin tavoilla, kuten muodostamalla oman yhteiskuntaluokkansa.

Tarkoitus ei ole ehdottaa tätä tai tuota mennyttä kokeilua juuri Suomeen, vaan herättää ajattelua siitä kuinka monella tavalla poliisivoimatkin voisi teoriassa toteuttaa. Ongelman me kuitenkin tiedämme jo hyvin: poliiseihin valikoituu ihmisiä väärin perustein, ja poliisikoulussa viimeisetkin rakentavan ajattelun rippeet tapetaan kylmäverisesti. Ja miksi ei tapettaisi? Virallisesti Suomen poliisin pääasiallinen tehtävä ei ole suojella kansalaisia tai tervettä järkeä, vaan Suomen lakia. Niin kauan kuin poliiseille opetetaan naiivia maailmankuvaa lain oikeutuksesta, miten poliisi voisikaan koskaan olla instituutio, jonka jäsenet ajattelisivat tekojensa monimutkaisia vaikutuksia.

Oujea! Pähee on meininki! Ketä enää kiinnostaa sellaiset asiat kuten ”oikeudenmukaisuus”, tai ”vastuunkanto”?

Mainokset