TET-nuoren pitääkin valittaa

Olga Temosen kolumni Maaseudun tulevaisuudessa on levinnyt netissä. ”Nuorten velttoudesta” kertova kolumni silittelee vanhempien ikäluokkien itsetuntoa, kun se protestanttista työmoraalia uhkuen syyttää ”nuorta sukupolvea” nössöydestä, laiskuudesta ja pikkumaisuudesta. Siinä kovalla fyysisellä työllä pätevä pomo pahastuu, kun nuori kehtaa suoraan lausua mielipiteensä työstä.

Kuitenkin kolumnissa on jotain vialla. Jotain isompaakin kuin uskonnollista moralistista uhoa.

Eikö TET-harjoittelu ole juurikin sitä varten, että nuori pääsee oikean työn makuun ja saa ravisteltua nuoruudelle ominaiset harhakuvat pois? Pomoja on toki syytetty siitä, että he hakevat harjoittelijoista vain ilmaista työvoimaa, mutta tällaisen syytöksen vahvistaminen kolumnimuodossa on kyllä tarpeettoman lyhytnäköistä. Tettiläiset ovat lähtökohtaisesti taakka pomolle. Sen takia heille ei makseta palkkaa. Vaatii erityistä otsaa vielä valittaa siitä, että täysin ilmaiseksi työhön tullut nuori vaatii pomoltakin erityistä huomiota. Jos tettiläinen onkin tuottava ja pätevä työntekijä, niin lain mukaan hänelle pitäisi maksaa palkkaa.

Toki sekin on mielenkiintoinen työmoraaliin liittyvä harhakuvitelma, että työntekijä on veltto jos hän valittaa tai ei suostu johonkin. Teorian tasolla kapitalismia ylistetään siitä, kuinka kaikki taloudelliset suhteet tehdään neuvottelemalla kahden aikuisen ihmisen välillä. Työntekijän ja työn ostajan välinen suhde on näistä tietenkin se päällimmäisin. Silti käytännössä rikkaat ja pomoihmiset uskaltava valittaa, kun työntekijät käytännössä harjoittavat tätä neuvotteluasemaansa. Esim. ammattiliitot ovat sananmukaisesti työmarkkinajärjestö, siis työmarkkinoiden toinen osapuoli eikä niiden ulkopuolinen vääristäjä. Samalla tavalla tet-suhdekin on nuoren ja pomon välinen suhde, ja nuorta pitää pikemminkin rohkaista neuvottelukulttuurin omaksumiseen kuin tukehduttaa oman tahdon ilmaiseminen. Tämä on osa sitä tet-pomon taakkaa, jonka painon takia sille nuorelle ei tarvitse maksaa palkkaa.

Yhteiskuntamme pitäisi paljon tarkemmin katsoa, miten se kohtelee nuoria työuran alussa. Nykynuoret aloittavat työuransa lukemattomilla kokonaan palkattomilla harjoitteluilla, pilkkahintaisilla paskaduuneilla ja nollatuntisopimuksilla. Meidän vanhempamme pääsivät heti palkan makuun ja parhaimmillaan pomot suorastaan kilpailivat heidän suosiostaan työvoimapulaa luovan talouskasvun aikana. Onko mikään ihme, jos nuorta ei suuremmin fyysinen työ kiinnosta? Aikuisilla ja erityisesti pomoilla on valtaisa rooli hyvän työkuvan antamisessa, mutta silti juuri pomot ovat niitä, jotka eniten valittavat siitä, että nuorilla ylipäätään on vaatimuksia.

Noin yleisesti koko tet-järjestelmän voisi kyseenalaistaa. Utopistinen unelma ”valmiista työntekijästä”, joka tulee koulunpenkiltä ilman mitään pidempiä koulutustarpeita, on naurettava. Silti koulut tavoittelevat juuri sitä, ja lähettävät opiskelijoita työelämään ”harjoittelemaan” aina vain enemmän. Lisäksi on kyseenalaista, että kuinka hyvä idea on tutustuttaa nuori työelämään puskemalla hänet sinne työmarkkinoiden kaikkein kiittäättömimpään päähän.

Nuorille sanon siis tämän: Ottakaa ikävät asiat puheeksi ja valittakaa. Ei työtä ole koskaan pitänyt tehdä hinnalla millä hyvänsä. Jos kohtaatte ikävän pomon, ikävän työn josta ei oltu sovittu tai muuta vastaavaa, niin neuvotelkaa asiasta. Etenkin jos olette ilmaiseksi työssä, niin pomonne saisi olla vain kiitollinen, että ylipäätään olette suostuneet saapumaan paikalle. On totta, että kovassa kilpailutilanteessa kovin suurilla vaatimuksilla ei pärjää, se on ikävä totuus. Silloin voi kuitenkin järjestäytyä, ja toisaalta olette harjoittelemassa myös sitä osaa työelämässä. Vaatimusten sopiva rajakin on työelämään liittyvä asia joka pitää oppia, ja miten muuten sitä oppisi kuin vaatimalla?

 

Mainokset