Paitsi sota, myös sotilaspolitiikka tarvitsee tarkoituksen

   Puolustusvoimat haluavat asevelvolliset nopeammin palvelukseen, aseita uudistetaan ja Natosta keskustellaan kunnes kansalaisten mielipide on oikea. Sotilaskeskustelu ei ole koskaan nuoren elämäni aikana ollut yhtä vilkasta, mutta samaan aikaan se ei myöskään ole ollut koskaan yhtä merkityksetöntä.
   Keskustelu on täysin perustellusti pyörinyt sen ympärillä, että mitä vastaan meidän pitäisi puolustautua. Infosota, ”hybridisota”, pienet vihreät miehet, terrorismi ja tietysti Putin ovat aina esillä. Osa uhkakuvista on laajasti liioiteltuja, mutta osa on enemmän kuin aiheellisia. Kuitenkin kaiken tämän keskellä on unohtunut, että mitä tässä pitäisi puolustaa.
   Suomi mätänee. Ylimmän yhteiskuntaluokan korruptio leivää ja uusia paljastuksia tulee harva se päivä. Tuloerot kasvavat, ja köyhyyden ongelmat lisääntyvät jatkuvasti. Hallituksen, jotka ovat jääneet kiinni törkeästä valehtelusta ja vaalilupausten pettämisestä, jatkavat yhä toimintaansa, eikä oppositio tutkimusten mukaan herätä yhtään sen enempää luottamusta. Mikään ulkomainen kulttuuri tai punavuorelainen punikkikupla ei ikinä voisi mädättää Suomea yhtä paljon kuin Suomen johto itse. Tämän takia ei tee mieli tapattaa itseään Karjalassa.
   Tässä vaiheessa moni täysin perustellusti älähtää. Eikös Suomi kuitenkin ole ihan hyvä paikka elää? Ja onhan meillä se itsenäisyys.
   Olisi sulaa hulluutta väittää vastaan. Suomen elintaso on kuin onkin jonkin verran parempi kuin Venäjällä, vaikka se ei kovin kummoinen lohdutus köyhälle olekaan. Ja onhan Suomen demokratia kaikesta valinnanvapauden puutteestaan huolimatta selvästi Venäjän vastaavaa edellä. Nämä ovat kuitenkin sellaisia eroja, ettei niiden puolesta tee mieli kuolla totaalisessa sodassa.
   Tosiasia on se, että liki pyhyyteen asti kanonisoitu Suomen itsenäisyys on muuttunut loputtomaksi talouskriisiksi, johon köyhät eivät vieläkään näe loppumisen merkkejä. Itsenäisyytemme on sitä, että talouden tuotteet yksityistetään rikkaille ”koska riski”, mutta tappiot sysätäänkin koko kansan asiaksi. On totta, että elintasomme on vielä jokseenkin hyvä maailman mittapuulla, mutta kaikki toivo tulevaisuudesta tapetaan kylmäverisesti joka neljäs vuosi, kun kansalaisille tarjotaan mielikuvituksettomuutta ja saamattomuutta erivärisissä paketeissa. Suomen itsenäisyys on luhistunut röykkiöksi moralisoivia pukupellejä ja informaatiosodan tohtoreita, jotka tekevät puolustuspolitiikkaa tyhjistä teknokraattisista lähtökohdista käsin ilman mitään muuta motivaatiota kuin veteraanimytologia.
   Tällainen filosofia voi vaikuttaa radikaalilta, mutta en ole ajatuksissani yksin. Reservinkieltäytyminen, eli aseistakieltäytyminen reservistä käsin, on rikkonut ennätyksiä muutamaan kertaan viime vuosien aikana. Viimeaikoina tätä on edistänyt mm. ”eroa armeijasta”-sivusto, jonka ylläpitäjien mukaan yleisin motivaatio on juurikin ulko- ja puolustuspolitiikka, jonka puolesta ei haluta kuolla tai taistella.
   Tarkoitus ei ole pilkata Suomen itsenäisyyttä. Mikään ei olisi yhtä miellyttävää kuin olla ylpeä isänmaastaan ja elää jonkin selvän tarkoituksen puolesta. Tilanne nyt kuitenkin on se, että jos Venäjä hyökkää Suomeen nykyisen Nato-pelleilyn takia, niin kovin harvaa kiinnostaa kuolla tällaisen mitättömyyden puolesta. Jos haluatte reserviläiset eturintamaan, perustella mittavia asehankintoja ja oikeuttaa liki fossiilisen asevelvollisuusjärjestelmän, niin siihen on hyvin yksinkertainen keino: antakaa ihmisille jotain jonka puolesta kannattaisi taistella.
kampanjakuva

Puolustusvoimat – Tee työtä… jolla kait voisi joskus tulevaisuudessa olla myös tarkoitus

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s