4 asiaa veronkierrosta, jotka eivät korjaannu lähiaikoina

Panaman veropaperiskandaali on käynnistynyt, ja tulevien päivien aikana näemme median täyttyvän erilaisista analyyseistä ja ehdotuksista veronkiertoon liittyen. Vuoto on mittakaavaltaan jättimäinen, joten mielenkiintoisia avauksia on luvassa, ja muutamia hyviä on jo tullutkin.

Kun tämä on sanottu, meidän kannattanee ehkä myöntää, että tiettyjä asioita ei kuitenkaan tapahdu. Tässä lista muutamasta jutusta, jotka eivät tule toteutumaan vuodon seurauksena, vaikka niiden ehkä pitäisi.

  1. Ketään ei rangaista

Mistäkö tiedän tämän? En tiedäkään, mutta menneiden tapausten jälkipyykistä päätellen ihmeitä ei ole luvassa.

Muistatteko esim. sen, että verosuunnittelua harjoittanut pääministerimme on edelleen pääministeri? Tai että hallintorekisterijupakassa todistetusti valehdellut valtionvarainministerimme on edelleen valtionvarainministeri? Me suomalaiset tuppaamme päästämään johtajamme pälkähästä koska… tai no, en kyllä rehellisesti sanottuna tiedä miksi suostumme katselemaan tällaista.

2. Laki ei muutu

Kuten pääministeri Sipilä, myös Nordea on ehtinyt jo puolustaa itseään sillä, että verosuunnittelu on täysin laillista. Tämä esitetään argumenttina verosuunnittelijan puolesta, vaikka todellisuudessa se on argumentti lakia vastaan.

Joten lakia pitää muuttaa, se on selvää. Lain muuttaminen on kuitenkin hankalaa, ja se vaatisi valtaan ihmisiä, jotka eivät olleet vastuussa veronkierron laillistamisesta alunperinkään. Se taas vaatisi poliittisia muutoksia, ja niihin ihmiset eivät ole valmiita. Vähän aikaa sitten julkaistiin puoluekannatusmittaus, jonka perusteella suomalaiset hieman ehkä nurisevat hallituksesta, mutta eivät kyllä halua mitään muutakaan.

Elleivät suomalaiset ala luopumaan puolueidentiteeteistään, niin luvassa on lisää laillista veronkiertoa ja lisää surkeita leikkauspäätöksiä, koska meille on paljon tärkeämpää puoluekannalla tärkeileminen… tai jotain. On oikeasti vaikea ymmärtää miksi pettymys politiikkaan ei näy pettymyksenä niiden poliittisten päätösten tekijöihin.

3. Kukaan ei ota vastuuta

Tietenkin tulevat viikot ovat täynnä krokotiilinkyyneleitä. Poliitikot, yritysjohtajat, kansalaiset ja aktivistit tuomitsevat veronkiertoa kilpaa toistensa kanssa. Itkuvirsiä, tuomioita sekä koskettavia anekdootteja on luvassa jopa siinä määrin, että sitä alkaa pohtimaan miten alkuperäiset verosuunnittelun mahdollistaneet lait syntyivät ylipäätään. Jonkun tuomitsijan on kerta kaikkiaan ollut pakollista osallistua myös veronkierron mahdollistamiseen.

4. Oppositio ei taistele

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, sillä oppositio eittämättä tuohtuu, kyselee hankalia ja onpa sitä ehditty jo tekemään muutamia ihan oikeasti järkeviä ehdotuksiakin. Kaikesta tulevasta mielipidekirjoittelusta ja linjavedoista huolimatta Suomen poliittinen kulttuuri on sellainen, ettei oppositiota oikein tarvitse pelätä.

Oppositiopuolueet tulevat vaatimaan yhtä ja sitten sanomaan toista, mutta kaikki, mukaanlukien oppositio itse, tietävät ettei mitään vaaraa varsinaisista hallituksen vastaisista toimista ole.

Mm. syksyisen STOP-mielenosoituksen perustelut olivat AY-liikkeen osalta höyryjen päästeleminen, etteivät ihmiset nyt alkaisi lakkoilemaan liikaa. Oppositiopuolueet hallituskaudesta toiseen ja puolueesta riippumatta ylpeilevät erikseen sillä, kuinka he ovat sivistyneitä ja enemmän sitoutuneita hyviin tapoihin kuin asiansa ajamiseen. Kyllä me kaikki tiedämme ettei keisarilla ole vaatteita, ja että vaikka oppositio esittää ”vaatimuksia”, sillä ei ole pienintäkään aikomusta tehdä mitään välikysymystä konkreettisempaa.

Lopuksi

Positiivinen ajattelu on nyt kovin muodikasta, ja vaikka itse en negatiivisesta ajattelusta perusta sen enempää, niin tämä on sellainen kysymys, jota ei missään tapauksessa saa jättää fiilistelyn tasolle. Jos veronkierron haluaa vakavissaan lopettaa, pitää tiedostaa kaikki ne ongelmat joita asian tiimoilta on ennen ollut, ja pyrkiä korjaamaan ne. Suomen poliittiseen järjestelmään ei kerta kaikkiaan voi luottaa.

Radikaaleimmatkin ratkaisuehdotukset ovat tähän mennessä tyytyneet näpertämään talousjärjestelmän pieniä yksityiskohtia, ja vaikka ne tekevätkin sen hyvin, niin mitään sen ihmeellisempää ei ole luvassa. Tosiasiassa ehkä rakentavin ratkaisu on tullut ”Kaikki on poliittista”-blogilta, jossa ehdotetaan pankkien kansallistamista. Todennäköisesti ainoa tapa varmistaa pankkien varojen rehellinen käyttö, on asettaa ne julkiseen omistukseen.

Johtuen tästä poliittisen kulttuurimme mädännäisyydestä, veronkierron ja veronkiertäjien suitsiminen jää kansalaisten itsensä kontolle. Puoluepoliittisesti ajattelevat löytävät vastauksia ainoastaan eduskunnan ulkopuolelta, jonka takia kansalaisliikkeiden rooli korostuu tässäkin asiassa. Ilman lakkoja, mielenosoituksia, valtauksia ja häirintää tämäkin asia jää nokkaansa nyrpistelevien ja hyvätuloisten ammattipoliitikkojen imagoviikoksi.

Todennäköisesti tässäkin asiassa annetut ratkaisuvaihtoehdot tulevat olemaan saman vanhan ongelman eri versioita.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s