Kimmo Sasi haluaa sallia murhat?

Tamperelainen varatuomari ja oman elämänsä filosofi Kimmo Sasi kirjoitti verosuunnittelusta Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Hänen mukaansa suurin osa kansalaisista harjoittaa verosuunnittelua käydessään ostoksilla Virossa tai tankatessaan bensaa ennen bensaveron korotusta. Tällaisen toiminnan hän rinnastaa bulvaaniyhtiöiden perustamiseen toiselle puolelle planeettaa, ja siten väittää, ettei toiminnassa voi olla mitään väärää sikäli kuin se on laillista.

Ajatus on tietenkin naurettava, sillä kaikesta väittämisestä huolimatta kokonaisen yhtiön perustaminen veroparatiisiin ei ole verrattavissa vaikkapa siihen, että pyydän kuitit työmatkakuluistani. Veroparatiisijärjestelyt tuomitaan juuri sen takia, että niiden koko tarkoitus on venyttää rajaa laillisen verosuunnittelun ja laittoman veronkierron välillä.

Se ei kuitenkaan ole tekstin huolestuttavin väite, sillä kyseisessä kirjoituksessa suomalainen varatuomari tokaisee näin:

Verokeskustelun paradoksi on: ne, jotka moittivat verosuunnittelua ovat niitä, jotka veroja korottaessaan sitä itse aiheuttavat.

Tässä tietenkin samalla vihjataan, että jos veroja alennettaisiin, niin verosuunnittelu loppuisi. Väitteen viehätys on siinä, että se on täysin totta. Jos laki ei vaadi yhteiskunnan rakentamiseen osallistumista, niin eivät ihmiset sitten osallistu. Vastaavasti on aivan varmaa, että jos laki vaatii entistä aktiivisempaa osallistumista, niin löytyy myös niitä, jotka yrittävät luikerrella vastuutaan karkuun.

Ajatus on varatuomarin suusta sikäli huolestuttava, että samalla logiikalla murhien salliminen on vain nerokas tapa vähentää väkivaltarikollisuutta, ja poistamalla nopeusrajoitukset voidaan viimein nitistää ylinopeusrikkeet. Missään näissä kolmessa esimerkissä ei kylläkään tajuta, että rikollisuus ja laillisuus ei ole se, joka ihmisiä loppupeleissä kiinnostaa.

Veroparatiisit pitää tuomita, ei sen takia että ne olisivat rikollisia, vaan koska rikkaiden pitää osallistua yhteiskunnan rahoittamiseen. Sasin kaltaiset korkeasti koulutetut hyötyvät suunnattomia rahamääriä siitä, että Suomessa on toimiva terveydenhuolto, tieto- ja liikenneyhteydet, päivähoito, turvallisuus, oikeuslaitos jne jne…

Suomalaiset ovat tietenkin aina olleet kansaa jolle laki on itseisarvo, mutta voisimmeko me edes verotuksessa ajatella asiaa käytännönläheisesti? Tarkoituksena ei ole olla mahdollisimman lainmukainen ja saada rikollisuutta kuriin pelkästään lakiteknisesti. Tarkoituksena on rahoittaa yhteiskunnan toimintaa, ja mieluiten vielä tavalla, joka on oikeudenmukainen. Ottaen huomioon kuinka rikkaat ovat nykyään selvästi köyhiä suurempi rahareikä yhteiskunnalle, voisi olla ihan reilua tilkitä verotusta juurikin sieltä päästä.

Kimmo ”Jos jokin asia sallitaan laissa niin se ei enää ole ongelma” Sasi

Mainokset

Jotta jokin muuttuisi, myös johtajien on vaihduttava

”Veroparatiisit kuriin”-mielenosoituksen blogissa hyökättiin rajuin sanoin Nordeasta pois vaihtavia puolueita vastaan. Nordean palveluista ovat luopuneet paitsi SDP, Vasemmistoliitto niin myös SKP.

Blogikirjoituksen ydin on jo kulahtaneessa vasemmistokliseessä: ”vika on systeemissä”. Ja niinhän se tietenkin onkin. Ajattelua kuvaa sinänsä varsin hyvä kielikuva blogista itsestään:

Eikö olisi jo aika korjata pelilauta, pelinappuloiden kiillottamisen ja itsellemme valehtelemisen sijaan?

Ovela lainaus eikö? Pankit ja pankkiirit ovat kuin ovatkin ”vain” pelinappuloita, ja rikkihän tässä on koko peli, eli kapitalismi? Kaikki on totta, mutta samalla kielikuva osoittaa ajattelun heikkouden.

Kokeilkaapas selittää shakin sääntöjä antamatta mitään tietoa sen nappuloista. Tai päinvastoin, yrittäkääpä kertoa shakkinappuloista mainitsematta koskaan pelin sääntöjä. Erottelu järjestelmän ja siinä toimivien ihmisten välillä on keinotekoinen. Tietenkin konkreettisia pankkeja pitää vastustaa! Tietenkin moraalirikkeitä tehneitä pitää rangaista! Suomalaiset puolueet tekevät siinä täysin oikein.

Filosofit rakastavat puhua metafyysisitä voimista, jotka ”vastustavat” toisiaan. Lapsille opetetaan, että asioiden pitäisi riidellä eikä ihmisten. Poliitikot puhuvat, että tässä ei ole kyse vain henkilöriidoista, vaan kokonaisten elämäntyylien eroavaisuuksista. Vaan miten asiat voisivat riidellä ilman ihmisiä? Entä miten elämäntyylit voisivat edes olla olemassa ilman niitä tukevia ihmisiä?

Suomen puolueiden toiminnassa on tietenkin paljon muita ongelmia asiaan liittyen. Ne eivät tosiaankaan kovin usein pyri muuttamaan järjestelmää, eivätkä pahimmillaan edes tunnusta järjestelmällisten ongelmien olemassaoloa. Kun ne poistavat rahansa Nordeasta, ne todennäköisesti ovat hyvin naiiveja sen suhteen, että kuinka paljon muissa pankeissa harjoitetaan veronkiertoa. On perusteltua kysyä, että kuinka suurta muutosta Nordean boikotti saa aikaan edes Nordeassa.

Tästä huolimatta monarkiaa ei voi kaataa kaatamatta kuningasta, ja kapitalismia ei voi kaataa vastustamatta kapitalisteja. Päteminen siitä, että Nordean voisi jättää toimimaan nykyisellään ”koska se on vain pelinappula”, on vain saivartelua. Nappuloiden muuttaminen on osa pelin muuttamista.

Pelinappulat ovat osa peliä, eivätkä ”vain” sen sisällä olevia uhreja. Järjestelmät muodostuvat ihmisistä, ja nykyjärjestelmää vastustetaan vastustamalla nykyihmisiä ja nykyinstituutioita.

4 asiaa veronkierrosta, jotka eivät korjaannu lähiaikoina

Panaman veropaperiskandaali on käynnistynyt, ja tulevien päivien aikana näemme median täyttyvän erilaisista analyyseistä ja ehdotuksista veronkiertoon liittyen. Vuoto on mittakaavaltaan jättimäinen, joten mielenkiintoisia avauksia on luvassa, ja muutamia hyviä on jo tullutkin.

Kun tämä on sanottu, meidän kannattanee ehkä myöntää, että tiettyjä asioita ei kuitenkaan tapahdu. Tässä lista muutamasta jutusta, jotka eivät tule toteutumaan vuodon seurauksena, vaikka niiden ehkä pitäisi.

  1. Ketään ei rangaista

Mistäkö tiedän tämän? En tiedäkään, mutta menneiden tapausten jälkipyykistä päätellen ihmeitä ei ole luvassa.

Muistatteko esim. sen, että verosuunnittelua harjoittanut pääministerimme on edelleen pääministeri? Tai että hallintorekisterijupakassa todistetusti valehdellut valtionvarainministerimme on edelleen valtionvarainministeri? Me suomalaiset tuppaamme päästämään johtajamme pälkähästä koska… tai no, en kyllä rehellisesti sanottuna tiedä miksi suostumme katselemaan tällaista.

2. Laki ei muutu

Kuten pääministeri Sipilä, myös Nordea on ehtinyt jo puolustaa itseään sillä, että verosuunnittelu on täysin laillista. Tämä esitetään argumenttina verosuunnittelijan puolesta, vaikka todellisuudessa se on argumentti lakia vastaan.

Joten lakia pitää muuttaa, se on selvää. Lain muuttaminen on kuitenkin hankalaa, ja se vaatisi valtaan ihmisiä, jotka eivät olleet vastuussa veronkierron laillistamisesta alunperinkään. Se taas vaatisi poliittisia muutoksia, ja niihin ihmiset eivät ole valmiita. Vähän aikaa sitten julkaistiin puoluekannatusmittaus, jonka perusteella suomalaiset hieman ehkä nurisevat hallituksesta, mutta eivät kyllä halua mitään muutakaan.

Elleivät suomalaiset ala luopumaan puolueidentiteeteistään, niin luvassa on lisää laillista veronkiertoa ja lisää surkeita leikkauspäätöksiä, koska meille on paljon tärkeämpää puoluekannalla tärkeileminen… tai jotain. On oikeasti vaikea ymmärtää miksi pettymys politiikkaan ei näy pettymyksenä niiden poliittisten päätösten tekijöihin.

3. Kukaan ei ota vastuuta

Tietenkin tulevat viikot ovat täynnä krokotiilinkyyneleitä. Poliitikot, yritysjohtajat, kansalaiset ja aktivistit tuomitsevat veronkiertoa kilpaa toistensa kanssa. Itkuvirsiä, tuomioita sekä koskettavia anekdootteja on luvassa jopa siinä määrin, että sitä alkaa pohtimaan miten alkuperäiset verosuunnittelun mahdollistaneet lait syntyivät ylipäätään. Jonkun tuomitsijan on kerta kaikkiaan ollut pakollista osallistua myös veronkierron mahdollistamiseen.

4. Oppositio ei taistele

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, sillä oppositio eittämättä tuohtuu, kyselee hankalia ja onpa sitä ehditty jo tekemään muutamia ihan oikeasti järkeviä ehdotuksiakin. Kaikesta tulevasta mielipidekirjoittelusta ja linjavedoista huolimatta Suomen poliittinen kulttuuri on sellainen, ettei oppositiota oikein tarvitse pelätä.

Oppositiopuolueet tulevat vaatimaan yhtä ja sitten sanomaan toista, mutta kaikki, mukaanlukien oppositio itse, tietävät ettei mitään vaaraa varsinaisista hallituksen vastaisista toimista ole.

Mm. syksyisen STOP-mielenosoituksen perustelut olivat AY-liikkeen osalta höyryjen päästeleminen, etteivät ihmiset nyt alkaisi lakkoilemaan liikaa. Oppositiopuolueet hallituskaudesta toiseen ja puolueesta riippumatta ylpeilevät erikseen sillä, kuinka he ovat sivistyneitä ja enemmän sitoutuneita hyviin tapoihin kuin asiansa ajamiseen. Kyllä me kaikki tiedämme ettei keisarilla ole vaatteita, ja että vaikka oppositio esittää ”vaatimuksia”, sillä ei ole pienintäkään aikomusta tehdä mitään välikysymystä konkreettisempaa.

Lopuksi

Positiivinen ajattelu on nyt kovin muodikasta, ja vaikka itse en negatiivisesta ajattelusta perusta sen enempää, niin tämä on sellainen kysymys, jota ei missään tapauksessa saa jättää fiilistelyn tasolle. Jos veronkierron haluaa vakavissaan lopettaa, pitää tiedostaa kaikki ne ongelmat joita asian tiimoilta on ennen ollut, ja pyrkiä korjaamaan ne. Suomen poliittiseen järjestelmään ei kerta kaikkiaan voi luottaa.

Radikaaleimmatkin ratkaisuehdotukset ovat tähän mennessä tyytyneet näpertämään talousjärjestelmän pieniä yksityiskohtia, ja vaikka ne tekevätkin sen hyvin, niin mitään sen ihmeellisempää ei ole luvassa. Tosiasiassa ehkä rakentavin ratkaisu on tullut ”Kaikki on poliittista”-blogilta, jossa ehdotetaan pankkien kansallistamista. Todennäköisesti ainoa tapa varmistaa pankkien varojen rehellinen käyttö, on asettaa ne julkiseen omistukseen.

Johtuen tästä poliittisen kulttuurimme mädännäisyydestä, veronkierron ja veronkiertäjien suitsiminen jää kansalaisten itsensä kontolle. Puoluepoliittisesti ajattelevat löytävät vastauksia ainoastaan eduskunnan ulkopuolelta, jonka takia kansalaisliikkeiden rooli korostuu tässäkin asiassa. Ilman lakkoja, mielenosoituksia, valtauksia ja häirintää tämäkin asia jää nokkaansa nyrpistelevien ja hyvätuloisten ammattipoliitikkojen imagoviikoksi.

Todennäköisesti tässäkin asiassa annetut ratkaisuvaihtoehdot tulevat olemaan saman vanhan ongelman eri versioita.

Oikeudenkäynnistä

Kunnianloukkausoikeudenkäynti on takana ja tuomio puolittui. Kiitos tukijoille, ja erityisesti toimistotunteina paikalle vaivautuneille. Pelkästään saapumalla vahvistitte sanomaa siitä, että hallituksella on omistautuneita vastustajia muttei omistautuneita tukijoita. Toinen erityinen kiitos Helsingin tukitapahtuman järjestäjille.

Oikeudenkäynti ja siihen johtanut teko on nostanut paljon keskustelua, mikä oli osittain sen tarkoituskin. Keskustelussa kuitenkin liikkuu paljon virheellisiä oletuksia, syytöksiä ja kummallista logiikkaa, jonka takia on tarpeellista selventää muutama asia.

Usein kuultu heitto on huoli siitä, että jos kolan heittäminen hyväksytään, niin silloin meidän on hyväksyttävä myös tikarin heittäminen, murhat, terrorismi ja ydinsota. Toinen versio tästä argumentista on ajatus siitä, että jos hyväksyy hyökkäyksen Stubbia kohtaan, pitäisi myös hyväksyä hyökkäys ketä tahansa kadulla kulkevaa ihmistä kohtaan. Tämä kaltevan pinnan argumenttina tunnettu ajatteluketju tunnetaan myös logiikkavirheenä. Nyt ei ole kyse tikarin heittämisestä, murhasta tai ydinsodasta, eikä teosta kohdistettuna kehen tahansa. Nämä erilaiset kauhuskenaariot on suunniteltu välttämään keskustelua siitä konkreettisesta asiasta, josta on kyse.

Kola-attentaatin kohde ei ollut Stubbin mielipiteet, vaan Stubbin teot, joilla on konkreettisia uhreja, ja jotka aiheuttavat konkreettisia tuhoja. Muissa maissa tällaisia vallankäyttäjiä rangaistaan jopa vankeusrangaistuksilla. (Tapaukset 1 ja 2.) Suomessa valtiovallalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tai haluja tällaiseen, joten on olemassa kaksi mahdollista reaktiota: tehdä jotain lainsäädännön ulkopuolella, tai jättää asia sikseen.

Suomen valtaapitävien toiminta on viime vuosina alkanut olemaan sitä luokkaa, että rauhallinen vaalien odottelu ja keskustelukulttuuri ei enää ole niin vaaratonta, ihmisläheistä tai rauhallista, kuin millaista mainetta se kantaa. Jokainen passiivinen hetki ja tekemätön teko kantaa hintaa ihmisoikeuksissa.

Suomalaiset ovat perinteisesti ajatelleet, että kaikki hyvä ja kiva on sovitettavissa yhteen. Äänestämme samoja vanhoja puolueita kiltisti, koska uskomme sovittelevuuden ja omien tavoitteidemme käyvän yhteen. Kuitenkin viimeaikaisessa kyselyssä paljastui, että suomalaisten ja päättäjien huolet erkanevat yhä selvemmin toisistaan. Eniten suomalaiset ovat huolissaan työttömyydestä ja eriarvoistumisesta. Tähän mennessä olemme ajatelleet, että konsensuskulttuuri on paitsi sovitettavissa tähän tavoitteeseen, niin se myös suorastaan edesauttaa tavoitteen edistymistä.

Päivä päivältä käy selvemmäksi, että vaikka kuinka arvostaisimme sekä yhteiskuntarauhaa että sosiaalista oikeudenmukaisuutta, meidän on valittava näistä kahdesta tavoitteesta se tärkeämpi. Kansan tahto ei enää toteudu korruptoituneen ja mätänevän puolue-eliitin kautta, joten demokratiaa on ajettava muiden keinojen avulla.

Nykyisestä poliittisesta kulttuurista hyötyvät haluavat esittää tilanteen niin, että rauhallisen vaikuttamisen ainoa vaihtoehto olisi täysi sisällissota. Asia ei ole näin, vaan täysin väkivallattomia painostuksen keinoja on useita. Niitä mm. edellisessä blogikirjoituksessa. Kaadetaan hallitus ennen kuin tilanne todella vakavoituu.

Tapauksen yhteydessä on yritetty myös kysellä paljon henkilökohtaisia ja lakiteknisiä juttuja, mutta osoitan tässä täydellisen mielenkiinnon puutteeni aihetta kohtaan. Tietenkin tunnen lakia sen verran, että tiedän rikkoneeni sitä, ja kannan siitä kaiken vastuun. Sakkosumma on jo lähes kasassa pelkästä lähipiiristä, joten mitään kovin julkista keräystä tuskin tulee. Mielenosoituskeinona tuki on tietenkin aina hyvä, joten jos välttämättä haluat osoittaa tukesi, niin voit aina ostaa Työtön Suomi-pamfletin, josta menee muutamia roposia myös allekirjoittaneen tilille.

Tärkeintä on kuitenkin huomata, ettei kysymys ole kolasta, yksittäisestä teosta tai tekijästä vaan siitä, että Suomi eriarvoistuu, pieni eliitti muuttu pienemmäksi ja rikkaat yhä röyhkeämmiksi. Paras tapa tukea on tukea Joukkovoima-liikettä, tai siinä mukana olevia ihmisiä ja järjestöjä. Yksin tämä teko oli aika pieni, mutta osana isompaa liikettä sillä on merkitys.

Tässä ei ole kysymys radikalismista tai edes vasemmistolaisuudesta. Kysymys on kohtuudesta ja siitä, että oikeudenmukaisuus ei Suomessa toteudu.

Kiitän vielä kerran tukijoita, mutta ennen kaikkea toivon, että suhde muuttuisi ”tekijä-tukija” suhteesta ”tehdään yhdessä”-suhteeksi. Maassamme toimii edelleen hallitus, joka pääsi valtaan valehtelemalla, joka valehtelee edelleen ja jonka teoilla on hirvittävä hinta ihmisten hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden kannalta.

Hallitus: miksette jo tajua erota?

Pakollinen ironinen huumorikuva Facebookin linkkiä varten.

Pakollinen ironinen huumorikuva Facebookin linkkiä varten.