Hallitus pitää syrjäyttää

Opiskelijat vaativat leikkausten perumista monta kertaa, dramaattisilla äänensävyillä ja uhmaa tihkuen opiskelijoiden mielenosoituksessa Helsingissä. ”Vaadimme hallitukselta…”, alkoivat monen puhujan lauseet.

… vaan entä jos hallitus ei tottele? Ollaanpa hetki rehellisiä itsellemme ja myönnetään, että kaikki, mukaanlukien mielenosoittajat itse, tietävät ettei mielenosoitus ollut valmis tekemään yhtään mitään asiansa eteen. Jos leikkaukset nyt tapahtuvat, niin korkeimmillaan odotettavissa on uusi vastaava mielenosoitus ensi keväänä.

Yhtä turhaa uhoamista harjoittivat opposition kansanedustajat. Entä sitten jos he ovat vihaisia tai eri mieltä? Oppositiolla ei ole pienintäkään halua käyttää sellaisia keinoja, joilla hallitus saataisiin nurin kolmen vuoden sisällä, ja kaikki tietävät sen. Sekä opiskelijat ja oppositio voivat realistisesti uhkailla hallitusta vain lievällä äänten menetyksellä, olettaen että äänestäjät eivät ehdi unohtaa kaikkea tätä kolmessa vuodessa. Hallitus tietenkin tähtää juurikin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Olisi tietysti typerää sanoa, että mielenosoitukseen ei olisi kannattanut tulla. Itsekin sain muutamaan kertaan selventää toimittajille ja ohikulkijoille syitä paikallaolooni, ja totisesti, leikkaukset ovat sellaisia, että on kait parempi tehdä jotain kuin ei mitään. Juju on siinä, että tällainen mielenosoituskulttuuri lähentelee jo sitä ”ei mitään”-päätä.

Eikö jo olisi korkea aika ihan tosissaan syrjäyttää valheilla ja epärehellisyydellä vallan kahvaan päässyt hallitus? Suomalaiset eivät äänestäneet tällaista politiikkaa. Opiskelijat tietenkin varmasti hämääntyivät vaaleja edeltävästä Sixpack-hallituksen leikkauksia kritisoineesta Sipilästä ja koulutuslupauksesta, mutta aika moni muukin on yllättynyt. Perussuomalaisten puolue on menettänyt suuren osan kannatuksestaan syistä, joista voisi kirjoittaa kirjan. Lisäksi vielä vaalien jälkeen ministerimme ovat sekoilleet hallintorekisterikohun ja veronkiertoskandaaleiden alla.

Tällaisen hallituksen syrjäyttäminen on, jos ei lain vaatima, niin demokratian periaatteiden vaatima teko. Se ei kuitenkaan onnistu ainoastaan toistamalla mielipidettään loputtomasti. On aika lopettaa puhuminen mielenosoittamisesta ja aloittaa puhuminen painostamisesta.

Hallitusta pitää painostaa eroamaan. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa yksi suutaan aukonut mielenosoitus, jonka tiedetään pysyvän rauhallisena ja laillisena jo ihan periaatteesta. Hallitus saa kuulla sanallisia vastalauseita eduskunnassa lähes joka päivä, eivätkä nekään ole hallitusta hetkauttaneet. Hallitusta pitää painostaa mm. valtaamalla virastotaloja, piirittämällä kokouksia, häiritsemällä kyselytunteja ja sabotoimalla hallituspuolueiden toimintaa sekä niiden järjestämiä yleisötilaisuuksia.

Tähän viimeisimpään kohtaan on todettava, että viimeinen niitti opiskelijoiden mielenosoituksen mitättömyydessä oli päätös kutsua hallituksen edustajia puhumaan mielenosoitukseen. Mistä lähtien tämä tapa tuli suomalaiseen mielenosoituskulttuuriin? Eikö hallitus ollut järjestäjien mielestä saanut tarpeeksi julkista puhetilaa, niin että sitä piti vielä erikseen järjestää? Onko hallituksella järjestäjien mielestä jotain oleellista annettavaa tähän keskusteluun? Sitä en niele, etteivätkö järjestäjät olisi huomanneet kuinka edellisilläkin kerroilla hallituksen puheenvuorojen järjestäminen hallitusta vastustaviin mielenosoituksiin tyrmättiin idioottimaisena ja typeränä.

Tätä vielä kirjoittaessani sain silmiini uutisen, jossa ministeri Grahn-Laasonen erikseen sanoo, ettei mielenosoitus käännä hänen päätään. Tosiaan, kukapa olisi uskonut.

miekkari

Heteromies feminismin puolella

On kaksi syytä, minkä takia pyrin välttämään feminismikeskustelua sikäli kuin sellainen välttely on moraalista.

Ensinnäkin haluan välttää sen ansan mihin äärioikeisto on mennyt, eli puhua valkoisen heteromiehen suulla siitä mitä naisten pitäisi ajatella. Miehet voivat parhaimmillaankin antaa naisille etuoikeuksia tai tukea, mikä ei tietenkään ole paha juttu. Pahimmillaan me päsmäröimme ja holhoamme naisille omaa politiikkaamme ja etuoikeuttamme. Suhtaudun varauksella ajatukseen, jonka mukaan naisten vapaudet voivat tulle miesten ylhäältä käsin antamana, ja siksi roolini tulee aina korkeintaan olemaan tukea antava. Etuoikeudet annetaan, mutta vapaudet otetaan.

Toisaalta feminismi ei ole persunuorien kammoama metafyysinen voima, jonka puolella joko on tai ei ole. Feminismi on mittava kokoelma erilaisia aatesuuntauksia. Feminismejä on olemassa niinkin paljon, että jos olet yhden kanssa samaa mieltä olet todennäköisesti toisen kanssa eri mieltä. Miehenä ensisijainen tehtäväni ei ole tehdä valintaa siitä miten feminismiä parhaiten ajetaan.

Kaiken tämän sanottuani miehetkään eivät saa olla aiheesta hiljaa, niin kuin kukaan ei saa olla hiljaa yhdestäkään epäoikeudenmukaisuudesta. Sen takia lienee järkevää tehdä ainakin yksi asia selväksi.

Toisin kuin naisvihamieliset selittelijät väittävät, miehet eivät menetä mitään naisten oikeuksien kasvaessa. Asemamme on jopa niinkin vahva, että epäilen joskus horjuttaako muutama mielenilmaus miesten valta-asemaa laisinkaan, ja se on suorastaan huono juttu. Mikäli suomalaiset miehet olisivat oikeasti niin surkeita ressukoita, että palkkatasa-arvo tai ihmisarvoinen kohtelu syöksee meidät vaivaistaloon, niin eikös se kerro enemmän suomalaisista miehistä kuin feminismistä?

Tämä ei tarkoita etteikö miehilläkin olisi omia ongelmiaan. Miehetkin voivat olla köyhiä, syrjittyjä, hiljennettyjä tai ihan muuten vain päähän potkittuja. Olisi kuitenkin ihan kohtuullista myöntää, että meitä ei potkita päähän koska olemme miehiä.

Tehtäisiinkö siis sopimus, ja lopetetaan se lapsellinen marttyyrinäytelmä? Meillä miehillä on asiat oikein hyvin sikäli kuin asiat liittyvät meidän sukupuoleemme. Meillä heteroilla asiat ovat vielä paremmin, sikäli kuin ne asiat liittyvät seksuaaliseen suuntautumiseemme.

ps. Sellaista feminismiä en kannata, joka teeskentelee rikkaiden naisten olevan samassa veneessä työläisnaisten kanssa. Kyllä teidät porvarinaisetkin vielä sieltä vallan kahvasta saadaan, sitä ei tulla pidättelemään.

naistenpäivä

pps. Tiedonantajassa oli kovaa faktaa naisten asemasta maailmassa.

Tilastojen mukaan naiset tekevät globaalisti kaksi kolmasosaa kaikista työtunneista ja tuottavat esimerkiksi ruuasta noin puolet. Silti naisten osuus tuloista on vain 10 prosenttia ja maapallon varallisuudesta vain yksi prosentti. 70 prosenttia maailman köyhistä on naisia ja tyttöjä. Kapitalismi ei ole kyennyt nostamaan naisia köyhyydestä tai edes takaamaan työstä riittävää palkkatasoa.