Rasismi osoittaa demokratian aukot

Rasismi on nousussa paitsi Suomessa, niin myös ympäri läntistä maailmaa. Väkivaltafantasiat, sodan ihannointi, turvallisuuden keppihevosella ratsastaminen ja ruton lailla leviävä anti-intellektuellismi ovat paitsi Soldiers of Odinin ja Perussuomalaisten tavaramerkki, niin ne leimaavat myös Donald Trumpin nousua Yhdysvalloissa, UKIP-puolueen suosion nousua Britanniassa ja Kultaisen aamunkoiton uusnatsismia Kreikassa. Muista esimerkeistä nyt puhumattakaan.

Nämä suustansa vaahtoavan uusfasismin esimerkit on usein esitetty demokratian kriisinä. Tällä on tarkoitettu nimenomaan sitä, että kyseessä on merkkejä jostain demokratiassa olevasta viasta, kuten talouskriisistä tai huonosta voinnista. Totuus on kuitenkin päinvastainen, ja rasismi on oireilua siitä, että demokratia toimii juuri niin kuin sen pitääkin, ja kuinka me emme vain halua olla kasvokkain todellisuuden kanssa.

Länsimaisen yhteiskunnan mytologiassa, demokratia ei ole vain tapa tehdä päätöksiä, vaan se on kokonainen aate, elämäntapa ja systeemi, jonka mukaan elämällä tulee paitsi reiluja päätöksiä, niin myös hyvinvointia, rauhaa ja vapautta. Oikeasti demokratia on vain päätöksentekojärjestelmä. Vaikka se on toki hyvä päätöksentekojärjestelmä, on eräänkaltainen tabu vihjata, että se olisi vain päätöksentekojärjestelmä.

Ongelma on siinä, että kaikki luottamus laitetaan demokratiaan. Me uskomme, että jos vain kaikki panokset laitetaan demokratian maksimointiin, niin onnea ja mammonaa sataa laariin kuin Sammosta konsanaan. Näin ei ikävä kyllä vain ole. Mikään päätöksentekojärjestelmä ei sanele sitä, minkälaisia päätöksiä siinä järjestelmässä tehdään.

Tämän huomauttaminen ääneen on vahva tabu siksi, että se käsitetään demokratian vastustamiseksi, mitä se ei tietenkään ole. Jos kerta kansa voi tehdä hirvittäviä päätöksiä joita kunnon ihmisen pitäisi vastustaa, niin eikös joku muu järjestelmä toimisi paremmin? Näin ei silti ole, koska valistuneiden diktaattoreiden ajatus ei ole historiassa toiminut yhtään sen paremmin.

Toisaalta kulttimainen suhtautumisemme demokratiaan saisikin hälvetä hieman. Demokratia on ehkä paras päätöksentekojärjestelmä, mutta se on vain järjestelmä, eikä kaikkea voi ratkaista yhteiskuntajärjestelmää viilaamalla. Ennemmin tai myöhemmin on kyettävä käyttämään järjestelmää kuin järjestelmää, ja tehtävä niitä sisällöllisiä poliittisia päätöksiä. Yksi pakollinen valinnan paikka on koittanut länsimaissa nyt, kun konservatiivinen oikeisto älämölöää itseään valtaan.

Demokratiaa pitääkin kunnioittaa paljon, mutta ei äärettömästi. Jos kysymys olisi vain talouspoliittisen kannan yli jyräämisestä, niin tämä saattaisi olla vielä keskustelun arvoista, mutta kyse on jostain paljon vakavammasta. Onko demokratia oikeasti niin tärkeää, että esim. Donald Trump kannattaa päästää ydinasevaltion johtoon sen nimissä? Entä jos demokratian nimissä kansa aikoo lakkauttaa ihmisoikeudet kuten monessa Euroopan maassa on uhkana? Ovatko ihmisoikeudet demokratiaa vähäisempi arvo?

Kysymys ei ole siitä että kansa on jotenkin tyhmä. Kysymys on siitä, että ihmisoikeudet, demokratia ja joskus jopa ihmiskunnan olemassaolo voivat olla ristiriidassa keskenään. Usein tällaisia valintoja ei tarvitse pohtia, mutta Eurooppa ja Yhdysvallat ovat nyt sen edessä. Unohtakaa demokratiasta vauhkoaminen, koska suurinkaan kansanvalta ei voi taata parempia päätöksiä kuin mihin sen kansa on valmis. Kysymys ei viimekädessä ole edes koulutuksesta, sillä tärkeysjärjestyksen valinta ”oman kansan” ja ihmisarvon välillä ei ole pohjimmiltaan rationaalinen vaan aatteellinen.

Kirjoitan tästä siksi, että kun Soldiers of Odinin kaltaiset rotuoppia kannattavat väkivaltajärjestöt kasvattavat suosiotaan, ja kun Suomen hallituspuolueet suojelevat sitä laki ja ”rauha” lyömäaseenaan, järjen ihmiset eivät voi loputtomasti seisoskella mielenosoituksissa ja kiltisti pyytää muutosta. Jossain vaiheessa muutoksen toteuttaminen on sen toteutustapaa tärkeämpää. Suomi on palava talo, ja palon sammuttaminen on sammutuskeinoa keskeisempää.

2 comments

  1. Ida · helmikuu 28

    Haluaisin tietää, miksi puhut demokratiasta etkä parlamentarismista (tai edustuksellisesta demokratiasta)? Se, mitä tarkoitat demokratialla, vaikuttaa tulevan valtavirtaisesta keskustelusta demokratiasta ja sen kriisistä, mutta et millään tavoin haasta tai kyseenalaista sitä demokratian määritelmää vaan otat sen suoraan annettuna.

    Koska vaikutat kutsuvan kutsuvan parlamentarismia demokratiaksi, oletan, että tässäkin kohdassa tarkoitat parlamentarismia puhuessasi demokratiasta: ”Demokratiaa pitääkin kunnioittaa paljon, mutta ei äärettömästi.” Siksi kiinnostaisikin tietää, miksi parlamentarismia tulisi kunnioittaa paljon.

    ”Demokratia on ehkä paras päätöksentekojärjestelmä, mutta se on vain järjestelmä, eikä kaikkea voi ratkaista yhteiskuntajärjestelmää viilaamalla.” Puhut virkkeessä sekä päätöksenteko- että yhteiskuntajärjestelmästä. Ajatteletko niiden olevan sama asia? Onko ajatuksesi, jota lauseessa tuot esiin, ettei kaikkia ongelmia voi ratkaista päätöksentekojärjestelmällä, että niitä ei voi ratkaista yhteiskuntajärjetelmällä, että niitä ei voi ratkaista kummallakaan vai että niitä ei voi ratkaista päätöksenteko- eli yhteiskuntajärjestelmällä (eli jos termejä käytetään toistensa synonyymeinä)?

    Tarkoitukseni ei ole tahallaan väärinymmärtää, vaan esitän huomioni rakentavassa hengessä.

    • simosuominen · maaliskuu 2

      Puhun ”vain” demokratiasta, koska tämän kirjoituksen aiheen suhteen demokratiakäsityksellä ei ole merkitystä. Tässä tekstissä mainitut demokratian plussat ja miinukset pätevät demokratiaan riippumatta siitä onko kyseessä parlamentaarinen tai jokin ihanteellisempi demokratian malli. Kommunistina tietenkin tiedostan käsityksiin riippuvat erot.

      ”miksi parlamentarismia tulisi kunnioittaa paljon.”
      Puhuin yleisemmin demokratian kunnioittamisesta. Demokratian ihannetta, kaikkine variaatioineen, pitääkin kunnioittaa. Jotkut tajuaa demokratiaa huonommin kuin toiset, mutta kaikki demokratian muodot ovat selviä parannuksia historialle tyypillisestä kuningasvallasta ja despotismista.

      ”Puhut virkkeessä sekä päätöksenteko- että yhteiskuntajärjestelmästä. Ajatteletko niiden olevan sama asia?”
      En, mutta tuon virkkeen väite pätee molempiin. Päätöksenteko- ja yhteiskuntajärjestelmät ovat sananmukaisesti järjestelmiä. Ne ovat puitteita, joissa toimitaan. Ne eivät sanele sitä, miten niissä puitteissa toimitaan, eivätkä voi lopullisesti ratkaista kovin konkreettisia kysymyksiä.

      ”Tarkoitukseni ei ole tahallaan väärinymmärtää, vaan esitän huomioni rakentavassa hengessä.”
      Ymmärsin asian. Kiitos rakentavasta sävystä. Se on nykyään kovin harvinaista.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s