Rasismi osoittaa demokratian aukot

Rasismi on nousussa paitsi Suomessa, niin myös ympäri läntistä maailmaa. Väkivaltafantasiat, sodan ihannointi, turvallisuuden keppihevosella ratsastaminen ja ruton lailla leviävä anti-intellektuellismi ovat paitsi Soldiers of Odinin ja Perussuomalaisten tavaramerkki, niin ne leimaavat myös Donald Trumpin nousua Yhdysvalloissa, UKIP-puolueen suosion nousua Britanniassa ja Kultaisen aamunkoiton uusnatsismia Kreikassa. Muista esimerkeistä nyt puhumattakaan.

Nämä suustansa vaahtoavan uusfasismin esimerkit on usein esitetty demokratian kriisinä. Tällä on tarkoitettu nimenomaan sitä, että kyseessä on merkkejä jostain demokratiassa olevasta viasta, kuten talouskriisistä tai huonosta voinnista. Totuus on kuitenkin päinvastainen, ja rasismi on oireilua siitä, että demokratia toimii juuri niin kuin sen pitääkin, ja kuinka me emme vain halua olla kasvokkain todellisuuden kanssa.

Länsimaisen yhteiskunnan mytologiassa, demokratia ei ole vain tapa tehdä päätöksiä, vaan se on kokonainen aate, elämäntapa ja systeemi, jonka mukaan elämällä tulee paitsi reiluja päätöksiä, niin myös hyvinvointia, rauhaa ja vapautta. Oikeasti demokratia on vain päätöksentekojärjestelmä. Vaikka se on toki hyvä päätöksentekojärjestelmä, on eräänkaltainen tabu vihjata, että se olisi vain päätöksentekojärjestelmä.

Ongelma on siinä, että kaikki luottamus laitetaan demokratiaan. Me uskomme, että jos vain kaikki panokset laitetaan demokratian maksimointiin, niin onnea ja mammonaa sataa laariin kuin Sammosta konsanaan. Näin ei ikävä kyllä vain ole. Mikään päätöksentekojärjestelmä ei sanele sitä, minkälaisia päätöksiä siinä järjestelmässä tehdään.

Tämän huomauttaminen ääneen on vahva tabu siksi, että se käsitetään demokratian vastustamiseksi, mitä se ei tietenkään ole. Jos kerta kansa voi tehdä hirvittäviä päätöksiä joita kunnon ihmisen pitäisi vastustaa, niin eikös joku muu järjestelmä toimisi paremmin? Näin ei silti ole, koska valistuneiden diktaattoreiden ajatus ei ole historiassa toiminut yhtään sen paremmin.

Toisaalta kulttimainen suhtautumisemme demokratiaan saisikin hälvetä hieman. Demokratia on ehkä paras päätöksentekojärjestelmä, mutta se on vain järjestelmä, eikä kaikkea voi ratkaista yhteiskuntajärjestelmää viilaamalla. Ennemmin tai myöhemmin on kyettävä käyttämään järjestelmää kuin järjestelmää, ja tehtävä niitä sisällöllisiä poliittisia päätöksiä. Yksi pakollinen valinnan paikka on koittanut länsimaissa nyt, kun konservatiivinen oikeisto älämölöää itseään valtaan.

Demokratiaa pitääkin kunnioittaa paljon, mutta ei äärettömästi. Jos kysymys olisi vain talouspoliittisen kannan yli jyräämisestä, niin tämä saattaisi olla vielä keskustelun arvoista, mutta kyse on jostain paljon vakavammasta. Onko demokratia oikeasti niin tärkeää, että esim. Donald Trump kannattaa päästää ydinasevaltion johtoon sen nimissä? Entä jos demokratian nimissä kansa aikoo lakkauttaa ihmisoikeudet kuten monessa Euroopan maassa on uhkana? Ovatko ihmisoikeudet demokratiaa vähäisempi arvo?

Kysymys ei ole siitä että kansa on jotenkin tyhmä. Kysymys on siitä, että ihmisoikeudet, demokratia ja joskus jopa ihmiskunnan olemassaolo voivat olla ristiriidassa keskenään. Usein tällaisia valintoja ei tarvitse pohtia, mutta Eurooppa ja Yhdysvallat ovat nyt sen edessä. Unohtakaa demokratiasta vauhkoaminen, koska suurinkaan kansanvalta ei voi taata parempia päätöksiä kuin mihin sen kansa on valmis. Kysymys ei viimekädessä ole edes koulutuksesta, sillä tärkeysjärjestyksen valinta ”oman kansan” ja ihmisarvon välillä ei ole pohjimmiltaan rationaalinen vaan aatteellinen.

Kirjoitan tästä siksi, että kun Soldiers of Odinin kaltaiset rotuoppia kannattavat väkivaltajärjestöt kasvattavat suosiotaan, ja kun Suomen hallituspuolueet suojelevat sitä laki ja ”rauha” lyömäaseenaan, järjen ihmiset eivät voi loputtomasti seisoskella mielenosoituksissa ja kiltisti pyytää muutosta. Jossain vaiheessa muutoksen toteuttaminen on sen toteutustapaa tärkeämpää. Suomi on palava talo, ja palon sammuttaminen on sammutuskeinoa keskeisempää.

Mainokset

Leikkausten vastainen koalitio

Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton riveistä on viimeaikoina kuulunut muutama ehdotus leikkausten vastaisesta yhteisrintamasta. Ehdotus on tietenkin kannatettava, ja voisi jopa kysyä, että miksi niin ilmiselvä ehdotus ei ole tullut ilmoille aiemmin.

Myös Suomen Kommunistinen Puolue on leikkausten vastaisen yhteisrintaman puolella, ja siksi kirjoitan aiheen puolesta nytkin.

On hämmästyttävää, miten Suomen oppositiopuolueet eduskunnassa ja sen ulkopuolella jatkavat pikkumaista mielipide-erojen politiikkaa. Lukuisat poliitikot SDP:ssä, Vihreissä, Vas. liitossa sekä SKP:ssä vastustavat leikkauksia, mutta puolueet esiintyvät erikseen antaumuksella, joka laittaa katolisen kirkon marttyyrit häpeään.

Tosiasia on se, että kaikki vähänkään merkittävät poliittisen vasemmiston menestykset viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta ovat tapahtuneet suurten liittojen nimissä. Oli kyseessä sitten bolivaariset liitot latinalaisessa amerikassa tai Syriza tai Podemos Euroopassa, koalitiot ovat se muoto, jossa vasemmisto on saanut jonkinlaista muutosta aikaan.

Koalition vahvuudet

Tähän mennessä yhtenäisyyden vaatimukset ovat tulleet pikkumaisessa ”liittykää meidän puolueeseen”-muodossa. Koalitio-politiikan tuominen Suomeen pysyisi ohittamaan tämän heikkouden.

Tässäkään ei ole tarkoituksena väheksyä puolueiden erojen todellisuutta tai tärkeyttä. SDP:ssä varmasti ollaan huolissaan radikaalivasemmiston tuomasta imagotaakasta, ja päinvastoin laitavasemmistossa ei uskota nössöön puhevaikuttamiseen.

Olisi idioottimaista kieltää se, etteikö opposition puolueilla olisi erimielisyyksiä myös täysin tärkeistä asioista. Tämän takia koalitio on hyvä yhteistyön muoto. Se ei sido puolueita toisiinsa lopullisesti. Kukin puolue voi viime kädessä lähteä koalitiosta jos koalitio alkaa tekemään sietämätöntä politiikkaa, ja siksi kukin puolue kykenee säilyttämään ohjelmansa ja identiteettinsä.

Tästä huolimatta koalitiolla on merkityksensä politiikassa, sillä tuskinpa kovin moni opposition puolue kiistää sitä, että etteikö leikkausten lopettaminen olisi akuutein lyhyen aikavälin tavoite.

Kommunisti ylittää erimielisyydet

Ehdotan SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton, SKP:n sekä minkä tahansa muun halukkaan puolueen koalitiota ja vaaliliittoa leikkauksia vastaan. Korostan erikseen sitä, että tässä blogissa kaikista maailman asioista kommunisti on valmis ylittämään useat erimielisyydet leikkausten lopettamisen nimissä. Siinä missä on taattua, että jokaisessa mainitussa puolueessa herää vastalauseita ajatusta kohtaan, on kysyttävä, että mitä vastalauseen nostattajasta kertoo, että hänen mielestään tarvitaan kommunisteja enemmän keskittymistä pieniin ja mitättömiin erimielisyyksiin.

Kommunistina on korostettava, että tietenkin meillä on erimielisyyksiä, ja tärkeitäkin sellaisia. On olemassa syy sille, minkä takia olen SKP:n enkä SDP:n jäsen. Kuitenkin juuri tämän takia ehdotan koalitiota enkä yhtenäistä puoluetta.

On tietenkin asia erikseen jos näissä puolueissa ei koeta leikkausten vastustamista tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tällöin on sinänsä hyväksyttävää, jos leikkausten vastainen koalitio ei herätä lämpimiä ajatuksia. Uskon kuitenkin, että valtaosa mainittujen puolueiden aktiiveista ei hyväksy hallituksen kurittavaa linjaa ympäristöä ja yhteiskunnan pienimpiä kohtaan. Siksi toivoisin, että yhteistyötä kannattavat tahot jokaisessa mainitussa puolueessa kirjoittaisivat ajatuksen puolesta.

Paremman ajatuksen puutteessa voi kirjoittaa häshtägillä #koalitio . Kysymys ei viime kädessä ole siitä onko ajatus helppo, todennäköinen tai paras mahdollinen. Kysymys on siitä, että leikkausten vastainen koalitio on äärimmäisen tarpeellinen ja akuutti.

Koalitiot leikkauksia vastaan ovat saaneet tuloksia muualla maailmassa, mitä ikinä ne tulokset ovat olleetkaan.

Rasismi toimii kuin virus

Tällä ei viitata biologisiin viiruksiin, vaan tietokoneviiruksiin. Vieläkin tarkemmin rasismi toimii, kuten virukset, joita käytetään palvelunestohyökkäyksissä.

Palvelunestohyökkäys tarkoittaa verkkohyökkäystä, jonka tarkoituksena on estää verkkosivuston tai -palvelun tarkoitettu käyttö. Pääasiallinen, joskaan ei ainoa, keino suorittaa tällainen hyökkäys, on tukkia palvelu suurella määrällä sinänsä helppoja palvelupyyntöjä, mutta joiden puhdas lukumäärä estää varsinaisten ja tarkoituksenmukaisten pyyntöjen käsittelyn. Palvelunestohyökkäykset ovat pelkästään Suomessa saaneet väliaikaisesti estettyä mm. Uutis-, keskustelu-, puhelin- sekä pankkipalveluita.

Rasistit ovat ideologinen liike, joka toimii palvelunestohyökkäyksen lailla. Sen strategiaan kuuluu vastustajien suun tukkiminen silkalla väitteiden määrällä, kuten kuka tahansa rasismia vastustava kirjoittaja tietää. Yksikään rasistinen väite ei ole itsessään erityisen vaikea torpattava perustavalla tavalla koulutetulle ihmiselle, mutta koska väitteitä on niin paljon, niillä onnistutaan sabotoimaan tärkeä tai asiapitoinen keskustelu.

Ongelman luonne tekee siitä erityisen hankalan käsiteltävän länsimaista demokratiaa kannattavalle yhteiskunnalle. Viimeksi Ylen Aamu-TV erehtyi antamaan kahdelle rotuoppia kannattavalle natsille ilmaista mainosaikaa, koska omien sanojensa mukaan uskoo keskusteluun sekä aatteiden tasapuoliseen edustukseen mediassa. Lisäksi taustalla on epäilemättä uskomus siitä, että katsoja kykenee rationaaliseen päätökseen itsekin.

Kaikki nämä arvot ovat eräänlaisessa filosofisessa tyhjiössä tietenkin kannatettavia, eikä tässä ole tarkoitus niitä kiistää. Me emme kuitenkaan elä filosofisessa tyhjiössä. Minkä tahansa verkkopalvelun ylläpitäjä haluaa myös antaa huonoihin kysymyksiin mahdollisuuden ja pystyy käsittelemään typerimmätkin virhepyynnöt. Tämä kyky kuitenkin loppuu sillä hetkellä kun hänen palvelunsa on järjestäytyneen palvelunestohyökkäyksen kohteena. Pinttyneinkin vapaan tiedonkulun kannattaja arvioi ihanteitaan uudelleen palomuurin mennessä rikki.

Ihmiskunnalla on vielä paljon opittavaa siitä, miten tiedonkulku ja keskustelu toimii nopean tiedonvälityksen maailmassa. Eurooppa ei ole osoittanut tiedostavansa koko asettelua laisinkaan, ja me jatkamme rasististen väitteiden vakavasti ottamista. Tilanne on verrattavissa tietopalveluun, joka jääräpäisesti jatkaa tietopyyntöjen käsittelyä manuaalisesti mitä raivokkaimman palvelunestohyökkäyksen aikana, ja perustelee sitä vapaalla ja tasapuolisella tiedonkululla.

Perinteiset näkemykset rasismin leviämisestä eivät tietenkään ole vanhentuneita. Keltainen lehdistö jatkaa toimintaansa julkisen sanan neuvoston sietokyvyn rajoilla, koska se saa rahaa kertomalla rasisteille sen, mitä rasistit haluavat kuulla. Valkoihoisella keskiluokalla ei ole mitään menetettävää rasismin yleistyessä, joten sillä on houkutus jäädä puolueettomaksi, jotta sopuisa yhteiselo ystäväpiireissä säilyisi. Nämä perinteiset selitykset rasismin leviämiselle eivät kuitenkaan tarjoa kunnollista ratkaisua sille, mitä asian eteen pitäisi tehdä.

Yhteiskuntamme tarvitsee oman spämmisuodattimen. Tämä tarkoittaa käytännössä paitsi avoimesti vihamielisten, myös pelkästään huonojen argumenttien poistamista julkisesta keskustelusta. Tietyn ideologian poistaminen lehdistöstä, nettisivuilta ja keskustelulaudoilta ei ole sananvapauden vastaista niin kauan, kuin rasisteilla on oikeus perustaa halutessaan oma lehtensä. Jos kuitenkin tämä on liian puolueellinen liike jonkun mielestä, niin keskustelun laatu tuskin putoaisi vaikka kaikki uutisten, videoiden ja blogien kommenttipalstat poistettaisiin täysin. Moni nettipalvelu on itseasiassa jo tehnyt juuri näin, ja juurikin rasistisen spämmikirjoittelun takia.

Lukijana voit tehdä vähintään sen, että et omilla sivuillasi salli rasistista tai edes hieman sekalaista rasismin kanssa flirttailevaa kirjoittelua. Oli sävy sitten vihainen tai suorastaan sovitteleva ja asiallinen, sinulla on tärkeämpääkin tekemistä. Kysymys ei ole ainoastaan hänen oikeudestaan ilmaista itseään, vaan myös siitä, että sinulla ei ole velvollisuutta käyttää palvelintilaasi tai aikaasi muiden mielipiteiden levittämiseen. Tämä periaate koskee paitsi yksittäisten henkilöiden facebook-seiniä ja blogeja, myös Yleä, Helsingin Sanomia ja Suomi24:sta.

Kun yhteiskuntamme verkostoituu entistä enemmän ja mielipiteiden kirjo kasvaa, meillä on yhä suurempi velvollisuus oppia käymään järkevää keskustelua. Ihmiset, jotka vannovat säätelemättömyyden nimiin, eivät todennäköisesti vain ymmärrä kuinka paljon ja minkälaisia mielipiteitä maailmassa levitetään. Tuskinpa sellaiset ihmiset ovat edes olleet järjestämässä kahdenkymmenen hengen kirjallisuuspaneelia yleiseen kirjastoon.

Kysymys ei voi enää olla siitä säädelläänkö julkista keskustelua jotenkin, vaan siitä, että minkälaisista salaliittoteorioista kulttuuriamme aletaan siistimään. Tosiasia on se, että jo nykyisellään tällaiset keskustelun palomuurit ovat pystyssä monen mielipiteen suhteen. Me emme kauaa katsele litteämaa-teoreetikoita tai kreationisteja julkisessa keskustelussa. On ihan mielenkiintoista pohtia miksi järjestelmällisesti suljemme julkisesta keskustelusta ulos ufoista ja keijukaisista vauhkoavat marginaalit, mutta olimme täysin valmiita tulkitsemaan rasismin salonkikelpoiseksi mielipiteeksi.

Tämä ei niinkään avaa keskustelua siitä pitäisikö joitain mielipiteitä sulkea pois. Niitä on aina suljettu ja niitä pitää aina sulkea. Sen sijaan, että salonkikelpoisten ja sekopäisten ajatusten välinen erottelu tehtäisiin sormet korvissa ja avoimuutta teeskennellen, meidän pitäisi tiedostaa oman kulttuurimme ominaisuudet ja kehittää niitä tietoisesti. Tämä tietysti tarkoittaa aina keskustelua siitä, mitkä näkemykset hyväksytään yhteiskuntaan. Se onkin paljon mielenkiintoisempi ja äärimmäisen poliittinen kysymys.

Julkinen keskustelumme on palvelunestohyökkäyksen kohteena.

Julkinen keskustelumme on palvelunestohyökkäyksen kohteena.