Itsenäisyyspäivä on kaapattu!

… Toki moni täysin perustellusti huomauttaa, ettei se ikinä täysin neutraali ollutkaan. Mitä nyt Suomen itsenäisyyspäivälle on useampikin perusteltu ajankohta, ja sen alkuperäinen sisältö oli vahvan oikeistopoliittinen. Siniristilippukin on vaiheesta, jossa valtiostamme vakavissaan pohdittiin monarkiaa.

Mutta historian vatvominen on, myönnettäköön, joskus epäreilua. Nykypäivänä sisällissodan jälkeisiä poliittisia paineja harvoin muistellaan, ja silloinkin kuin muistellaan, harva jaksaa niistä kiinnostua. Keskustelun nimissä ajatelkaamme nyt itsenäisyyspäivää ihan aidosti koko kansan juhlana, josta jokaisen pitäisi pystyä ilakoimaan ryhmästä riippumatta. Ehkä sellainen on utopiaa, ehkä ei, mutta näin meille itsenäisyyspäivää ainakin markkinoidaan.

Tämä itsenäisyyspäivä on kaapattu! Se toimii erinäisten veteraaneilla ratsastavien ja poliittista puolueettomuutta varjelevien panttivankina. Koko itsenäisyyskäsitys on jätetty äärioikeiston militaristisen ja voimaa uhkuvien myyttien leikkikaluksi. Itsenäisyys tahallisesti ja tarkoitushakuisesti sekoitetaan kansallismielisyyteen sekä valtion puolustamiseen.

Itsenäisyyspäivänä muistellaan tietenkin sotaa, mitä nyt siinä sodassa olimme natsisaksan liittolaisia. Me muistelemme kansallista yhtenäisyyttä, jopa tilanteissa joissa sitä ei koskaan ollut. Me katselemme haltioituneena presidentin linnanjuhlia, tuota kuningasvaltaa avoimesti ihailevaa perinnettä, jossa yhteiskuntamme rikkain kerma vakuuttelee itselleen tärkeyttään.

Itsenäisyys on ikään kuin luovutettu äärioikeistolle. Jopa silloin kun käsitteeseen ei liitetä avointa rotusortoa ja ennakkoluuloja, jokainen hiljaisesti myöntää, että itsenäisyys ja isänmaallisuus liittyvät keskeisesti kansallisidentiteettiin ja nykyisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseen. Eikö kuitenkin olisi korkea aika kamppailla tämä käsite takaisin kunnollisten ihmisten käyttöön? Jos me aiomme vakavalla naamalla väittää itsenäisyyspäivää koko kansan juhlaksi, eikö tätä käsitettä pitäisi puolustaa oikeistolaisen öykkäröinnin edessä?

Ensinnäkään, itsenäisyys ei mitenkään välttämättömästi liity suomalaiseen kansallisidentiteettiin itsessään. Itsenäisyys on ennen kaikkea sitä, että päätöksenteon pitäisi olla lähellä niitä, joita päätökset koskevat. Mitä kauemmaksi päätöksenteko kaikkoaa jonkin alueen asukkaista, sitä epädemokraattisemmasta päätöksenteosta on kyse. Demokratiaan liittyy väistämättä aina paikallinen päätöksenteko, ja sitä myötä paikalliset hallinnot muodossa tai toisessa.

Jopa kansainvälisenä ihmisenä ja kansainvälisyyttä korostavana on tunnustettava tämä tosiasia. Koska haluan kansainvälistä yhteistyötä, tunnustan rivien välissä kansojen olemassaolon ja roolin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mitään päätöksentekoelintä pitäisi koskaan valjastaa jonkun kansallisen tai uskonnollisen identiteetin itsetunnon pönkittämiseen. Vielä vähemmän näin pitäisi toimia alueella, jossa toimii useita kansoja, kuten vaikkapa Suomessa.

Toinen kaappaus on itsenäisyyden valjastaminen hallinnon, soveliaisuuden ja väärän yhtenäisyyden käyttöön. Suomessa kansallinen yhtenäisyys ja rauha käsitetään aina negatiivisen rauhan kautta: konfliktin poissaolona. Yhteiskuntamme aktiivisesti vastustaa niitä, jotka pyrkivät positiiviseen yhtenäisyyteen ja rauhaan: oikeudenmukaisuuden läsnäoloon.

Todellinen isänmaallinen ihminen haluaa Suomesta hyvän ja oikeudenmukaisen paikan elää. Isänmaallinen haluaa tehdä tästä alueesta paikan, jossa asumista kenenkään ei tarvitse häveta, ja joka toimii tasa-arvon edistäjänä sekä elitismin vastustajana. Isänmaallinen suomalainen vastustaa tyranneja, sekä niitä, jotka haluavat sortaa tai rikkoa ihmisoikeuksia Suomessa sekä Suomen ulkopuolella.

Sotaleffoissa, presidentinjuhlissa ja muissa itsenäisyyspäivän perinteissä korostetaan hallinnon hyviä puolia. Niissä puolustetaan Suomea, mutta ei vain yhteiskuntana, vaan valtiollisena valtakoneistona juuri niin kuin se nyt ilmenee. Armeijamme vannoo uskollisuutta Suomen valtiolle, ei sen takia että täällä on hyvä elää, vaan koska Suomen valtio on sen mielestä itseisarvo.

On kuitenkin yksi itsenäisyyspäivän perinne, joka on isänmaallinen ja itsenäisyyttä puolustava sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuokkavierasjuhlat, eliitin vastainen mellakointi sekä radikaalivasemmiston EU:ta vastustavat mielenosoitukset eivät vain näe valtiota itseisarvona, vaan pyrkivät muuttamaan Suomea. Näillä toimilla Suomea puolustetaan sen omalta vieraantuneelta yläluokalta, oli näiden toimien käytännön vaikutus mikä hyvänsä.

Unohdetaan sisällötön positiivisuutta korostava höttö. Jos me ottaisimme vakavasti halumme rakentaa Suomea, me myös ottaisimme vakavasti valtaapitävien haastamisen sekä Suomen jatkuvan muuttamisen. Se työ on monelle epämukavaa, koska siihen liittyy totuttujen kaavojen murskaamista sekä uusien toimintatapojen omaksumista. Ennen kaikkea siihen liittyy Suomelle vihamielisen ja vanhoillisen valtiojärjestelmän vastustamista. Oikeita isänmaallisia eivät ole 612-marssijat, vaan ne mellakoijat, jotka viimekin vuonna rikkoivat EK:n toimiston ikkunoita.

Toiset haluavat parantaa Suomea ja toiset säilyttää sen ”just because”.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s