Mitä maahanmuuttokriitikot hyväksyvät?

Maahanmuuttokriitikot ovat mahdollisesti lapsellisin ilmiö Suomen politiikassa. Jostain syystä olemme ottaneet vakavissamme liikkeen, joka rutiininomaisesti hyökkää toisten suomalaisten kimppuun niin verbaalisesti kuin fyysisestikin, ja selittelee tätä parhain päin ”asiallisella keskustelulla” ja ”vaikean aiheen” kritiikillä. Maahanmuuttokriitikko on huolissaan suomalaiselta köyhältä otetusta rahasta, paitsi tietenkin jos suomalainen köyhä on laiskotteleva työtön, humanistinen opiskelija, nainen, seksuaalivähemmistöä edustava tai vihervasemmistolainen. Oikeastaan siis maahanmuuttokriitikot ovat huolissaan itsestään, ja suomalaisuus on kätevä keppihevonen.

Jotta voisi ymmärtää mitä tarkoitan, kannattaa seurata viimeaikojen Tynkkyskohua. Nyt on käynyt selväksi, että ainakin osa maahanmuuttokriitikoista on saanut tarpeekseen Perussuomalaisten hallituspolitiikan maahanmuuttolinjasta. Tynkkynen itsehän on ollut äänekkäimmillään erimielisyydestään maahanmuuton ja Kreikan tukipakettien suhteen.

Okei, eli Tynkkysen leiriä tukevat ja erinäiset persuihin pettyneet maahanmuuttokriitikot eivät hyväksy hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa ja europolitiikkaa. Asia selvä.

Samat ihmiset kuitenkin ovat tähän mennessä pysyneet kovin hiljaisina suomalaisen palkansaajan kohtaamiin hillittömiin leikkauksiin. Niin ikään hallituspuoleiden sisäistä kriisiä ei ole aiheuttanut vihaa ja ylimielisyyttä uhkuvat leikkaukset suomalaisen köyhän sosiaaliturvaan. Myöskin rikkaan eliitin mässäilyä edistävä hallintorekisteriuudistus on ollut kovin epäkiinnostava keskustelunaihe perussuomalaisissa piireissä.

Mitä enemmän Suomen poliittinen tilanne kehittyy, sitä selvempää on, ettei ”maahanmuuttokriittisiä” piirejä aikuisten oikeasti kiinnosta suomalaisen köyhän asema. Ei ainakaan siinä määrin, että asian puolesta oltaisiin valmiita tekemään mitään. Maahanmuuttokriitikolle suomalainen köyhä on vain keppihevonen, jonka varjolla voi rationalisoida omaa rasismiaan. Tämä hallitus on lyhykäisyydessään osoittanut, ettei maahanmuuttokriittisiä oikeastaan haittaa rahan meneminen, suomalaisten köyhien asema tai naisten asema. Heitä sapettaa oikeastaan vain väärä ihonväri.

Jotten vaikuttaisi kohtuuttomalta, tarjoan vielä Suomen rasisteille yhden mahdollisuuden osoittaa kirjoitukseni vääräksi. Lopettakaa maahanmuuton nostaminen tapetille nyt, kun pakolaisten virtakin on hiljentynyt ja käännytykset kiristyneet. Jos haluatte osoittaa olevanne suomalaisen köyhän puolella, liittykää kansanliikkeisiin, joissa vastustetaan veroparatiiseja, sekä köyhiltä leikkaamista. Aktivoitukaa niissä, niin ehkä tämän maahanmuuttokeskustelunkin voisi joskus ottaa vakavissaan.

Tätä muutosta odotellessa…

 

Mainokset

Kyllä meille elämänkoululaisille saa joskus naureskellakin

… Sanoisin jopa, että meille elämänkoululaisille pitääkin naureskella tietyissä tilanteissa. Maija Aaltohan kirjoitti kolumnin, joka on nyt levinnyt sosiaalisessa mediassa. Kolumnissa kiinnitetään huomiota ns. ”elämänkoululaisia” kohtaan kohdistetusta puheesta, jossa huonolle kieliopille naureskellaan ja rasismi laitetaan tietämättömyyden piikkiin.

Aalto ei ole täysin hakoteillä. Tosiaan, jos elämänkoululaisuus tarkoittaisi käsitteenä pelkkää koulutuksen puutetta, sille olisi hyvin mautonta naureskella. Myös huomautus siitä, että rasismi kumpuaa paljon muusta kuin kouluttamattomuudesta, on sekin varmasti täysin totta. Silti kolumnin loppua kohden, en voi korkeakoulusta pompanneena toisen asteen vätyksenä olla huomauttamatta, että Aalto tuomitsee kouluttamattomien syrjimisen… syrjimällä kouluttamattomia.

Ehkä eniten kouluttamattomille naureskelu kiusaa minua tapauksissa, joissa se osuu selvästi heikoimpiin. Köyhyys ei ole mikään vitsi.

On sivistymätöntä tehdä pilkkaa nuoresta koulupudokkaasta. Hänestä pitäisi ennemmin kaikin keinoin ottaa kiinni ja auttaa.

Heikoimpiin? Ottaa kiinni ja auttaa?

Ehkä Aalto ei ole sisäistänyt omaa tekstiään tarpeeksi hyvin, mutta emme me vähän koulutetut ole mitään ressukoita, jotka tarvitsevat ylempiensä auttavaa kättä. Tässä tekstissä yleensäkin närästää se olettamus, että vähän koulutettuja pitäisi arvioida eri asteikolla. Syytä tähän en tiedä, ja ehkäpä taustalla on oletus siitä, että kouluttamattomissa on sellaisenaan jotain, jonka takia me emme muka voisi tietää, osata tai oppia niin kuin kaikki muutkin.

Me suomalaiset olemme äärimmäisen sääntöuskovaista kansaa, ja kaikki virallinen uppoaa meihin kuin häkä. Ei siksi ole yllättävää, että jopa ”heikoimpien puolustajat” kokevat paperisen tutkintotodistuksen puutteen merkkinä jostain, ihan mistä tahansa.

Ja kuten sanottua, koulutuksen puuttumisen naureskelu sinänsä on mautonta, se on kiistatonta. Elämänkoululaisilla ei kuitenkaan viitata pelkkään koulutuksen puutteeseen, ainakaan sikäli kuin itse olen sanaa kouluttamattomana käyttänyt. Jos koulutuksen puutteessa ja tietämättömyydessä ei olekaan mitään vikaa, niin sitä en katso hyvällä, jos tietämättömyys nähdään hyveenä, ja sen ympärille suorastaan rakennetaan identiteetti. Tietokin on sen verran vakava asia, että sen väheksyminen ei ole kovin rakentavaa. Suomessa onkin ollut ongelmana enemmän se, että rasistiset ennakkoluulot nähdään hyväksyttävinä mielipiteinä, jotka keskustelevat mediassamme tasa-arvoisina tieteellisen tiedon kanssa. Suomen ongelma ei ole liika tieteen ja koulutuksen auktoriteetti, vaan se, että tahallinen ja tietoinen tietämättömyys on maassamme täysin hyväksyttyä.

Toverit toiseen asteen koulutetut ja vain peruskoulun käyneet: Älkää ikinä hyväksykö sitä, että meitä väheksytään pelkän kouluttamattomuuden takia. Kun kuitenkin pidätte puolianne, älkää myöskään hyväksykö sitä, että meitä pidetään enemmän kyvyttöminä, tai että meitä arvioidaan alemmin kriteerein. Älkää ikinä aktiivisesti edesauttako tietämättömyyden ja oppimattomuuden kehittymistä omaksi identiteetikseen. Me pystymme oppimaan ja tietämään aivan siinä missä korkeakoulun käyneetkin, eikä meillä ole kovin montaa tekosyytä sivuuttaa tietoa ja oppimista.

Tekisitkö sinä mitä tahansa töitä?

Yle on julkaissut jutun Mervistä, sairaanhoitajasta, joka ei ota vastaan oman alansa töitä. Idea on provokatiivinen, ehkä ihan tahallaan, mutta juttu itsessään on suomalaiseen kontekstiin suhteellisen neutraali.

Vaikka juttu on otsikoitu lehdistölle tyypilliseen tyyliin, jossa kaikkein keskeisimmäksi asiaksi esitetään työhalu, jutussa itsessään ollaan jossain määrin kriittisiä Suomen työelämälle. Sairaanhoitajan työ esitetään rankaksi, työajoiltaan kestämättömäksi, koulutuslaitosta hengettömäksi ja sairaanhoidosta piittaamattomaksi, muita ongelmia nyt sen enempää luettelematta.

Jutulta voi odottaa kahdenlaisia reaktioita. Ne, jotka näkevät työn ennen kaikkea moraalisena hyveenä, varmaankin pahastuvat ja osoittavat sormea: ”Katsokaa, enkös minä sanonutkin työttömyysturvan passivoivan!” Analyyttisemmille ihmisille juttu kuitenkin avaa mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

Jos työn tarkoituksena on taata elanto, tarvitseeko työtä edes harkita, jos se ei siihen kykene? Tarvitseeko työtä tehdä hinnalla millä hyvänsä? Mikä oikeastaan on työn tarkoitus yhteiskunnassa, ja mikä on ”kannustinloukkujen” rooli?

Kirjoitinkin jo Työttömässä Suomessa, kuinka ihmisten haluttomuus ottaa vastaan työtä on tutkitusti äärimmäisen marginaalinen ilmiö. Olisin kuitenkin voinut lisätä, että entä jos ei olisikaan? Mahdollisiin kannustinloukkuihin on vähintään yhtä loogista reagoida palkkoja ja lomia lisäämällä kuin sosiaaliturvaa heikentämällä. Ottaen huomioon kuinka firmoja ”motivoidaan” palkkioilla, olisi vähintäänkin epäjohdonmukaista motivoida työntekijöitä raipalla.

Tästä heräsikin ajatus kysyä lukijoilta suoraan, että suhtaudummeko me oikeasti näin uskonnollisella kiihkolla työhön? Pitäen sairaanhoitajien työolot mielessä, pitäisikö mielestäsi ihmisen työskennellä hinnalla millä hyvänsä?

Moral-Hazard

Rasismi ja väkivalta – kuka on vastuussa?

Nyt kun rasistisen väkivallan viikko päättyi rasismin vastaisiin liikkeisiin, ja joidenkin niiden osalta myös rasisminvastaiseen väkivaltaan, reaktio on ollut herttaisen ennaltaodotettava. Kumpikin leiri tietysti syyttä toista ja valtaisa lauma ”tuomitsee kaiken väkivallan”.

Siinä missä olen hieman skeptinen siitä, ettäkö pasifismi olisi aivan näin yleistä, kaikkein kiinnostavin ja jopa tärkein osapuoli on kokonaan jätetty keskustelusta ulos. Törkein rikos ei ollut natsin hakkaaminen Tampereella. Niin ikään alhaisinta eivät suinkaan olleet polttopulloiskut pakolaiskeskuksiin tai fyysiset hyökkäykset pakolaisia vastaan.

Kaikkein törkeintä on tietää sotien vakavuus lähi-idässä, mutta suhtautua niihin kevytmielisesti. Ilkeintä on tuntea hyvin Suomen taloudellisen tilanteen vahvuus, mutta suostua dialogiin velkahysteerikkojen kanssa. Sanalla sanoen hirvein rikos viime viikkoina on ollu se, että niin moni näkee kaiken, muttei tee mitään.

Tarkoitus ei ole tässä sanoa, että kaikkien pitäisi lähteä huivit päässä hakkaamaan natseja. Kantaa voi ottaa monella tavalla, ja kantansa voi ilmaista vahvasti tai vähemmän vahvasti. On kuitenkin suuren mittakaavan moraalittomuutta nähdä erikseen vaivaa asettuakseen puolueettomaaksi näin helposti kriisiytyvässä puheenaiheessa. Suomen rasismi ei ole puheenaihe, josta voi keskustella maltillisesti kuten investointiasteesta tai devalvaatiosta. Kyse on ihmisoikeuksista ja niiden kieltämisestä.

quote-the-hottest-place-in-hell-is-reserved-for-those-who-remain-neutral-in-times-of-great-moral-conflict-martin-luther-king-jr-102517

 

Rasistien rikollisuudesta on voitava keskustella

Yleisön pyynnöstä, pääsyrajoitettu Puheenvuoron blogini nyt täällä:

Rasistien rikollisuudesta on voitava keskustella

Suomalaisten konservatiivien ja kansallismielisten rikollisuus on jälleen otsikoissa, tällä kertaa ulkomailla asti. Hyökkäyksiä pakolaiskeskuksiin, polttopulloiskuja, kärhämöintiä poliisin kanssa ja villejä valheita. Välillä tuntuu, etteivät kansallismieliset ikinä näykään otsikoissa muuten kuin häiriköiden tavallisia kansalaisia, vihaten suomalaisia ja vahingoittaen toisia ihmisiä. On jo korkea aika, että tästä ongelmasta puhutaan sen oikealla nimellä.

On toki totta, etteivät kaikki konservatiivit ja kansallismieliset ole rikollisia, mutta samaan aikaan heidän jatkuva esiintymisensä rikostilastoissa on oikea ongelma jota ei saa sivuuttaa. Vaikka kansallismielisyys sinänsä ei takaa rikollista taustaa, se on rikollinen aate, jonka loogisena johtopäätöksenä ovat polttopulloiskut ja etniset puhdistukset. Kansallismielisten yliedustus pakolaiskeskuksiin liittyvissä järjestyshäiriöissä ei liene sekään puhdasta sattumaa. Tämä länsimaisia perusarvoja vastustava joukko on konkreettinen uhka yhteiskunnallemme, ja silti siitä puhumista karsastetaan yhteiskuntarauhan nimissä.

Aina kun turvallisuudestaan huolestunut kansalainen, esimerkiksi punaisen ristin työntekijä, yrittää herättää asiallista keskustelua kansallismielisten rikollisuudesta, hänet leimataan vihervasemmistolaiseksi suvakiksi. Näin kansallismielisille myötämielinen media hiljentää tosiasioihin perustuvaa keskustelua aiheen ympäriltä ja leimaa peloissaan olevia kansalaisia.

Tätä ei pidä käsittää hyökkäyksenä kansallismielisiä tai maahanmuuttokriittisiä ihmisiä kohtaan henkilökohtaisesti. On kuitenkin tosiasia, että ideologiana kansallismielisyys ja maahanmuuttokriittisyys hyväksyy väkivallan, pahoinpitelyt ja eläimiin sekaantumisen. Tämän takia kaikki kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset on syytä laittaa erityissyyniin, ja jokainen rikoksesta tuomittu kansallismielinen on karkoitettava maasta ilman varoitusta.

Meidän kunnon kansalaisten on aika torjua tämä uhka sivistyneelle maailmalle!