Pakolaiset antavat rahaa meille, emmekä me heille

Pakolaisia Suomessa ei olekään enään mitättömän vähän, vaan jopa vähän. Tämä on saanut monet heittämään marttyyrikohtauksia, joista Johannes kastaja olisi kateellinen. Suomalaiset ovat kuuleman mukaan sorrettuja omassa maassaan. Näin ainakin siis jossain, koska täällä Hervannan kupeessa elämä tuntuu jatkavan radallaan.

Mutta hyvä on, puhutaan pakolaisista. Yksittäisen pakolaisen hinnan tuijottaminen olisi epärehellistä, sillä pakolaisuus on ilmiö, eikä sattumanvarainen joukko turvapaikanhakijoita. Pakolaiset lähtevät konkreettisista oloista ja saapuvat tänne konkreettisista syistä, ja maksavat Suomelle jotain jo ennen matkalle lähtöään.

Esimerkiksi Afganistanin sota, josta suuri osa nykyisistäkin pakolaisista tulee, on sota johon Suomikin on osallisena. Afganistanin sota maksaa Suomelle kymmeniä miljoonia joka vuosi. Toisaalta maksamme myös kehitysapua, joten kyllä, pakolaisia autetaan lähtömaissa. Sitten pakolaiset maksavat Suomelle paikanpäällä, mutta ei läheskään niin paljon kuin luullaan. Perussuomalaisten hyvin perussuomalainen tutkimus väittää kustannusten olevan miljardin luokkaa, mutta niissä lasketaan hieman epärehelliseen tapaan pakolaisten kustannuksiin myös osuuksia, jotka eivät katoaisi vaikka pakolaiset katoaisivatkin. (Esim. sairaalaa on pidettävä yllä myös silloin kun siellä on vähemmän asiakkaita.) Pakolaisten todellista kustannusta voi seurata veropuuohjelman kautta hakusanalla ”maahanmuutto”. Todellinen kustannus menee yli sadan tuhannen.

Vaan kuten sanoin, pakolaiset ovat ilmiö. Me emme sodi afganistanissa huvin vuoksi, eikä ole sattumaa, että lähi-idässä on köyhää ja turvatonta. Jokaista tuhlaamaamme kehitysapu- ja pakolaiseuroa kohden saamme paljon enemmän euroja takaisin. Kehitysapu ja sota kun tupataan tekemään länsimaisten firmojen avulla sekä niiden eduksi, ja rahavirrat sitä kautta vain voimistuvat tänne kotiin päin. Kehitysavun asiantuntija Matti Kääriäinen huomauttaa, että me hyödymme kehitysmaista paljon enemmän kuin mitä me ikinä annamme heille rahaa. Hänen kirjassaan jopa esitetään väite, että kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran. Ei mikään ihme, jos siellä ei haluta asua.

Suomi on antanut kehitysapuun vuosien saatossa kymmenien miljardien edestä. Jos Kääriäisen väite pitää paikkansa, niin olemme lypsäneet kehitysmaista satoja miljardeja euroja pelkästään kehitysavun ollessa olemassa. Olemme myös Afganistanin sodan kautta itse suoraan vastuussa suureen osaan pakolaisia.

Hitsi, ehkä me voisimmekin antaa pakolaisille parisataatuhatta euroa vuodessa. Tai vaikka sen perussuomalaisten miljardin. Jos ei muuten, niin ihan vain jotta emme näyttäisi niin totaalisilta kusipäiltä. Tarkoitus ei ole saada suomalaisia häpeämään tai ruoskimaan itseään selkään imperialismista, nyt kun moni ilmeisesti pelkää sitä ja kyynelehtii tunteellisesti kansallisidentiteettiään. Me kuitenkin hyödymme suoraan niistä ilmiöistä, jotka ajavat pakolaisia tänne. On epärehellistä valittaa siitä, että meidän pitää nyt jakaa muutama roponen myös heille takaisin kun bisnestemme lieveilmiöt riistäytyvät käsistä.

Kuvakaappaus veropuusta. Visualisointi maahanmuuton mitättömistä kustannuksista voi olla hyvin pysäyttävä.

Kuvakaappaus veropuusta. Visualisointi maahanmuuton mitättömistä kustannuksista voi olla hyvin pysäyttävä.

Me emme vastustaneet pakkolakia – Me vastustimme leikkauksia

Minäkin olin eilen Perjantaina AY-liikkeen mielenosoituksessa rautatientorilla. 30 000 mielenosoittajaa ja yli 300 000 lakkoilijaa oli juuri se vastaus, jonka hallitus on ansainnutkin. Hallituksen edustajien saamat buuaukset olivat niin ikään oikea merkki.

AY-liike siis teki oikein, mutta jokin mielenosoituksen jälkipyykissä mättää. Perussuomalainen ministeri Lindström toteaa, että mielenosoitus on hyvä tapa ”purkaa paineita”. Lausunto on linjassa SAK:n Lylyn antaman lausunnon kanssa, jossa mielenosoituksen järjestämistä ylipäätään perusteltiin höyryjen päästämisellä, eikä suinkaan hallituksen hirviömäisen politiikan vastustamisella. On siis ymmärrettävä, että jopa AY-liikkeen johto on enemmän keskittynyt jäsentensä asenteiden, eikä siis hallituksen politiikan, muuttamiseen.

Mielenosoituksessa sain eräänlaisen vahvistuksen tälle pelolle. Niin opposition kuin AY-johtajienkin puheissa korostettiin sopimusyhteiskuntaa ja pakkolain vastustamista, ja heikoimpiin kohdistuneet leikkaukset saivat lähinnä moraalipahoittelua. Erityisesti Lylyn puheenvuoron keskeisin viesti vaikutti olevan se, että leikkaukset ovat täysin hyväksyttäviä, jos vain AY-liike on päässyt niitä neuvottelemaan.

Ikään kuin puheenvuoro itsessään ei ollut tarpeeksi paha, edellä linkitetyssä uutisessa huomautetaan, että ammattiliittojen keskusjärjestöt ovat jo suostuneet tekemään vaihtoehtoisia ehdotuksia leikkauslistoihin.

Nyt jos koskaan on äärimmäisen tärkeää lähettää viestiä opposition ja AY-liikkeen johdolle siitä, että me emme seisoneet sateessa vastustamassa pakkoleikkauksia. Me vastustimme ihan kaikkia leikkauksia.

Minun työttömyyteni ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että AY-liike on päässyt neuvottelemaan siitä. Lapsiperheen menetetyt mahdollisuudet eivät ole oikeutettuja sillä, että ainakaan niistä ei riidellä. Kenenkään tavoitteena ei pitäisi olla ensisijaisesti sovinto, vaan kaikkien tavoitteena pitää olla leikkausten loppuminen. Köyhien ihmisarvo ei ole asia, josta on soveliasta neuvotella. Sitä voi vain puolustaa, ja sen vaatimuksiin tulee ainoastaan myöntyä.

"Vaadimme saada myöntyä leikkauksiin!" - vai: "Ei leikata!"

”Vaadimme saada myöntyä leikkauksiin!” – vai: ”Ei leikata!”

Keskustelu kansan ja hallituksen välillä

Hallitus: Tarvis leikata. Tuota velkaa on kertynyt niin paljon, että alkaa olemaan pakko.

Kansa: Öh, en ole ihan samaa mieltä. Suomen velka on missä tahansa vertailussa oikein kestävällä pohjalla. Sitä paitsi, miksi leikkaat meiltä köyhiltä? Kaksikymmentä vuotta täällä on jemmattu rahaa rikkaimmalle kymmenykselle, koska he kuulemma kantavat kaiken riskin. Nyt kun riski ilmenee kriisinä, niin vastuu onkin kaikkien? Ei kuulosta oikein reilulta.

Hallitus: Sori, ei mahiksia. Mitään vaihtoehtoja ei ole. Velkaa on paljon.

Kansa: Vaihtoehtoja on paljonkin, kuten esimerkiksi edellä mainituilta rikkailta leikkaaminen. Tiesitkö, että Suomi verottaa pääomatuloja 5,5 miljardia euroa EU:n keskitasoa kevyemmin? Sillähän kattaa jo leikkaustarpeen.

Hallitus: Ei tuo ole hyvä vaihtoehto. Kuten sanoin, velkaa on tosi paljon. Siis niinku ihan sikana.

Kansa: Hyvä tai ei, se on parempi vaihtoehto kuin kansan kurittaminen kriisistä jota se ei aiheuttanut. Mutta hyvä on, muitakin kohteita löytyy. Esimerkiksi ympäristölle haitallisia tukia maksetaan vuosittain neljä miljardia euroa.

Hallitus: Joo, mutta siitä ei ikävä kyllä voi leikata. Kerro yksikin vaihtoehto leikkauksille!

Kansa: No mm. veronkierto maksaa Suomelle yli kymmenen miljardia vuodessa. Sitä ei tarvitsisi kitkeä kuin hieman ja tulokset olisivat valtavat. Voisimme aloittaa vaikkapa valtion ihan omista ministereistä.

Hallitus: Se olisi epämukavaa. Et ole vieläkään maininnut mitään vaihtoehtoa leikkauksille.

Kansa: Ai tämäkö ei riitä? Hyvä on, perutaan yhteisöveron alennukset viime vuosilta, vähennetään asehankintoja, lopetetaan saksalaisten pankkien tukeminen, lopetetaan valtion omaisuuden yksityistäminen, otetaan käyttöön maksimipalkkalaki, otetaan käyttöön kuuden tunnin työpäivä…

Hallitus: LAALAALAALAA! En kuule! LAALAALAA! Velkaa on paljon! Leikata pitää! Vaihtoehtoja ei ole!

Kansa: … taataan kysyntä perustulolla, otetaan lisää velkaa julkisiin investointeihin, lopetetaan taloussota Venäjän kanssa, aloitetaan perimään tuontitulleja suomalaisten kanssa kilpailevilta tuotteilta, erotaan EU:sta ja lopetetaan jäsenmaksujen maksaminen…

Hallitus: Mutta entäs ne vaihtoehdot? Ei AY-liike voi huudella puskista antamatta vaihtoehtoja!

Kansa: … ja nämä nyt vain päällimmäisenä tulivat mieleen. Joo, okei, oikeistolainen hallitus ei välttämättä ole kaiken kanssa samaa mieltä tässä, mutta on totuuden kieltämistä väittää ettei vaihtoehtoja ole. Jos ilmastoskeptikot ovat ilmastodenialisteja, niin Suomen hallitus on täynnä vaihtoehtodenialisteja.

Hallitus: Tässä nyt ei ole ymmärretty sitä, että velkaa on hirveän paljon. Jos ei leikata nyt, niin myöhemmin pitää leikata vielä enemmän. Ei tälle leikkauslistalle ole vaihtoehtoja.

Kansa: Huoh, hienoa. Puhutaanpa nyt hetki tuosta velasta. Kai hallitus nyt tajuaa, että Suomen velkataso ei ole ainoastaan täysin kestävä, vaan näistä laskuista lisäksi sivuutetaan saatavat, joita on tosi paljon velkaa enemmän. Suomen valtiolla on saatavia lähes kaksinkertaisesti velan määrä. En kutsuisi sitä ongelmaksi.

Hallitus: Haluaisin muistuttaa Suomen valtavasta velkataakasta. Leikkauksia tarvitaan, eikä niitä voi perua ellei niille mainita yhtään vaihtoehtoja…

Ja näin jatkui hallituksen ja kansan vuoropuhelu hamaan loppuun asti. Vielä tänäkin päivänä hallitus ja kansa keskustelevat, kansa antaen vaihtoehtoja, hallitus kieltäen niiden olemassaolon ja teeskennellen ettei kuullut mitään. Vain aika näyttää, huomaako kansa joskus neuvottelun epärakentavan luonteen, ja tarttuuko se puhumisen sijasta toimeen. Sen pituinen se.

Sipilän keskiviikkopuhe pähkinänkuoressa

Sipilän keskiviikkopuhe pähkinänkuoressa

Sipilän puheen voi tyrmätä jo ennen sen alkua

Tosiaan, pääministeri Sipilä pitää puheen tänään illalla yleisradion avustuksella. Luvassa on ennalta-arvattavia oikeistokliseitä aina velkakriisistä kestävyysvajeeseen. Jos joku jaksaisi tehdä oikeistokliseebingon iltaa varten, osaisin arvostaa sitä.

Moni on ehtinyt jo huomauttaa, ettei puheen sisältöä kannata tuomita ennen kuulemista, ja tätä väitettä en aio kiistää. Sisällön veikkaaminen ja sillä pelaaminen olisi parhaimmillaankin spekulointia, eikä sellaisesta kannattaisi vetää kovin isoja johtopäätöksiä.

Sen sijaan puheen itsessään voi tuomita etukäteen, ja näin ehkä kannattaakin tehdä. Jo se tosiasia, että Sipilä puhuttelee kansaa, on poliittinen viesti itsessään. Hesarin Jussi Pullinen ehtikin jo vihjata samaan suuntaan.

Puheen pitäminen, ja yleisradion valjastaminen tähän peliin, on vahva viesti. Se on viesti siitä, että Suomi on kriisissä ja siitä, että kriisi on tavallista suhdannevaihtelua syvempi.

Vaan mistä kriisistä Sipilä voisi sitten puhua illalla? Siitäkö talouskriisistä jota ei ole olemassa? Yhden päivän lakosta, jonka Sipilä itse voi lopettaa hetkenä minä hyvänsä perumalla leikkaukset? Siitä ainoasta oikeasta kriisistä, sosiaalisesta ihmisarvon kriisistä, josta Sipilä itse on suurilta osin vastuussa?

Mistä ikinä kriisiksi mielletystä asiasta Sipilä tahtookaan nostaa tietoisuutta poikkeuspuheella, on Sipilä väärä mies siitä puhumaan. Suomessa ei ole olemassa sellaista kriisiä, jossa pääministerimme voisi näyttäytyä muuna kuin valheellisena krokotiilinkyyneleitä vuodattavana leikkauspäällikkönä. Siksi Sipilän puheen voi tuomita jo ennen kuin se on alkanutkaan.

koulutuslupaus

Suomi on jakaantunut

Perjantainen AY-liikkeen mielenosoituspäivä on jakanut Suomen kahtia. Toinen osapuoli puolustaa suomalaisten ihmisarvoa ja ajaa toisenlaista politiikkaa. Toinen osapuoli ajaa prosentuaalista kilpailukyvyn kasvua ja suhdannevaihdosta.

Tällaista keskustelua seuratessa suomalaisella pitäisi herätä ainakin pieni eksistentiaalinen kriisi. Minkä takia tällainen on maassamme validi keskustelu? Milloin meistä tuli näin pikkumaisia? Me emme enää yritä tehdä tästä maasta hyvää paikkaa elää, vaan sen sijaan keskustelua dominoivat maltilliset palkankorotukset ja luottoluokituksen ylläpitäminen.

Keskustelun tyyli ei sinänsä olisi huono, jos leikkauspolitiikka olisi oikeiston esittämä kevytmielinen talkoouudistus, mutta näin ei ole. Pienessä kansassamme on jo miljoona köyhää, laaja työttömyys on puoli miljoonaa ja jopa EU antaa meille noottia huonosta sosiaaliturvastamme. Tässä tilanteessa köyhiin kohdistettu kurituspolitiikka maalataan kohtuulliseksi kilpailukyvyn parantamiseksi. Jopa keskiluokka on lähtenyt barrikaadeille oikeutetun köyhtymispelon ajamana.

Pitäkää maltilliset uudistuksenne ja huoli suomalaisesta kilpailukyvystä. Minä haluan työtä ja uuden Suomen! Sen takia tuen ammattiliittoja lakoissa ja mielenosoituksessa perjantaina.

Älä kuuntele heitä

Ammattiliitot ilmoittivat mielenosoituspäivästä, joka on ehdottomasti hyvä uutinen ja jota pitää ehdottomasti tukea. Kuitenkin mielenosoituspäivän perustelut olivat kummalliset.

Keskusjärjestöissä pelätään, että pahimmillaan mielenilmauksia ja lakkoja aletaan järjestää hallitsemattoman runsaasti. Yhden mielenilmauksen järjestäminen voi rauhoittaa ilmapiiriä työpaikoilla, järjestöissä ajatellaan.

Tavoitteena tuntuu siis olevan työntekijöiden ja työttömien asenteen, ei siis hallituksen politiikan, muuttaminen. Myös MTV3 haastatteli ”talousviisaita”, jotka varoittelivat mahdollisen yleislakon olevan vaikutuksiltaan katastrofaalinen. Ylipäätänsä sosiaalisessa mediassa on nähty kommentteja, joissa mahdollinen yleislakko on hätiköity, ajattelematon, epärealistinen tai suorastaan haitallinen.

Mitä ikinä teettekin, älkää kuunnelko näitä puheita. Yleislakkotunnusta ei levitetä siinä luulossa, että se olisi helppo. Ei sitä myöskään lausuta ääneen luullen, ettei sillä olisi lieveilmiöitä. Yleislakkotunnus nostetaan esille täysin tietoisena siitä, että AY-liike on siihen tottumaton, että sillä on vaikutuksensa talouteen ja että sen toteuttamisessa on haasteita. Yleislakko voi isoimmissa kaupungeissa jopa saada aikaan fyysistä levottomuutta, ja silti tämä tunnus on levinnyt viimeisimmän leikkauslistan myötä.

Helsingin Sanomien haastattelussa ammattiliittojen johto osoitti Suomelle aivan liian tyypillistä tärkeysjärjestysten sekoittamista. Vaikka kaikki me olemme saaneet tarpeeksemme leikkauspolitiikasta, moni tuntuu vielä ajattelevan, että leikkauspolitiikan lopun pitäisi tulla helposti tai jopa ilmaiseksi ja pyytämällä. Moni asettaa hintoja ja ehtoja leikkauspolitiikan lopettamiselle: ”Jos tämä aiheuttaa mielenosoituksia tai lakkoja, niin ei leikkauspolitiikkaa sitten kannata lopettaa.” Yksinkertaisesti ilmaisten, liian moni haluaa kaiken maksamatta mitään.

Älkää kuunnelko heitä. Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa aikataulua tai ehtoja perustavien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Työttömät, vammaiset, sairaat, pienipalkkaiset ja opiskelijat olivat heikoilla jo ennestään, eikä heillä ole mitään velvollisuutta odotella.

Yleislakko, tai mikä tahansa muu leikkauksia vastaan suunnattu toimi ei tule toimimaan aukottomasti tai ilman lieveilmiöitä. Yleislakkoa ei vaadita sen takia, että sen tiedetään onnistuvan. Yleislakkoa vaaditaan sen takia, että se on liian monen perusoikeuksien kannalta jo aivan välttämätön. Yleislakko ei ole leikkauspolitiikan loppumisen tae, vaan se on ihmisarvon toteutumisen ehto.

Kuva on häikäilemättömästi kopioitu facebookista. Mikäli tekijä pahastuu, niin ilmoittakoon siitä minulle.

Kuva on häikäilemättömästi kopioitu facebookista. Mikäli tekijä pahastuu, niin ilmoittakoon siitä minulle.

Ihmisen arvo

Oletko koskaan miettinyt, että miten orjuutta on saattanut olla? Ajatus toisen ihmisen esineellistämisestä on näppituntumalta meille vieras, ja meille voi olla vaikeaa katsoa lavalla itkevää perhettä pohtien mikä on heidän välineellinen arvonsa. Vielä vieraampaa sivistysvaltiossa kasvaneelle voi olla ajatus siitä, että itkevän perheen voi päivän päätteeksi arvioida arvottomaksi, ja hylätä katuojaan.

Jos tällainen ajattelu vaikuttaa vieraalta, niin hallituksemme kolme johtajaa ovat tehneet sinulle todellisen palveluksen jälleen uuden leikkauslistan myötä. Lista, jonka tästä lähin tunnemme ”ihmisten hinnastona”, antaa aivan uuden käsityksen sille, miltä tuntuu katsoa alempiaan lompakko mielessään.

Sipilän hallitus, mikähän mahtaisi olla opiskelijoiden rahallinen arvo?
Helppo vastaus! Sehän on 125 miljoonaa euroa alempi kuin vuosi sitten.

Sairaat?
Hah! Eiväthän ne edes tuota mitään! 228 miljoonaa vähemmän kuin ennen.

Eläkeläiset?
Kymmenen miljoonaa vähemmän…

Liian usein tässä maassa käsitetään talouden rooli täysin väärin. Talous ei ole mittari, jolla voidaan mitata kaikkea. Vaikka meillä on vasaroita, kaikki muut asiat eivät ole nauloja. Ennen kuin budjettia kannattaa edes ajatella, johtajan pitäisi ajatella tarpeita. Mitä yhteiskuntamme tarvitsee toimiakseen ja mitä ilman emme pärjää. Vasta tämän jälkeen talous tulee kehiin, kun pohdimme miten nämä perustarpeet turvataan.

Valtiomme johdolla on jo monta kymmentä vuotta ollut täysin eri lähestymistapa yhteiseloon. Siinä käsityksessä jokaisella itkevällä perheellä on kaulassaan hintalappu, ja siinä käsityksessä jokainen kyynel on hyväksyttävissä, jos sen ehkäiseminen on ”liian kallista”.

Vaan tokihan Ylekin osaa ylläolevassa linkissä peloitella velalla. Velka, velka, velka, kaikki on oikeutettavissa velalla. Vaikka unohtaisimmekin velkakriisin olevan häpeällinen valhe, on velkakriisikäsitys silti kummallinen. Ei velan olemassaolo oikeuta sitä, että köyhiltä viedään leipä suusta, mutta rikkaille annetaan kaikki ja enemmän. Ei velan olemassaolo oikeuta sitä, että pienen vähemmistön aiheuttama kriisi maksatetaan kaikilla.

Tällaiset kirjoitukset käsitetään liian usein valitteluna tyyliin: ”ajatelkaa lapsia”. Minulla ei kuitenkaan ole kärsivällisyyttä säälin kerjäämiselle tai surkuttelulle. Jos joku on eri mieltä tämän kirjoituksen kanssa, on hän toki väärässä, mutta hän voi painua väärine mielipiteineen vaikka rapukutsuille jos tahtoo. Minä en aio jäädä keskustelemaan velkakriisistä, sillä se mistä keskustellaan kertoo aina myös siitä kenen ehdoilla keskustellaan. En jää kerjäämään sääliä tai keskustelemaan sosiaalidarwinistien kanssa, vaan aion mennä huomenna Tampereen keskustorille. Siellä odotamme ammattiliitoilta kutsua yleislakkoon, ja jos sellaista ei tule, teemme jotain itse.

Torilla tavataan!

eimyytavana