Veropakolaiset poliittista agendaa ajamassa

Kyllä, vuorineuvos Maarit Toivanen-Koivisto muuttaa perheineen Portugaliin. Muutoksen perusteluksi ilmoitettiin rikkaille tyypilliseen marttyyrisävyyn perintöveron korkeus ja kohtuuttomuus. Vuorineuvoksen mukaan hänen lapsensa joutuisivat maksamaan perintöveroa kymmeniä miljoonia vuoden sisään.

Jos menehtyisin yllättäen, lapseni joutuisivat maksamaan perintöveroa kymmeniä miljoonia euroja vuoden sisällä. Hehän perisivät osakkeeni eikä pankki antaisi lainaa niitä vastaan”

Kyseessä on tietysti osakekeinottelijoille tyypillistä itkemistä ja uhriutumista, jota harjoitetaan veroasteesta riippumatta, mutta väite kieltämättä vaikuttaa päällisin puolin uskottavalta. Kaikkihan tietävät, että Suomessa on korkea veroprosentti, oli sitten sen puolella tai sitä vastaan, ja pakkohan maailmassa on olla paljonkin kevyemmän verotuksen maita.

Vaan kuinkas sattuukaan, ensin Helsingin Sanomat joutuu keventämään omaa juttuaan, kun Turun yliopiston finanssioikeuden professori oikoo jutussa esitettyjä väitteitä. Sitten Helsingin kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen ottaa tehtävääkseen toden teolla purkaa sen tilanteen, josta vuorineuvos Toivanen-Koivisto tekee ongelman, ja ilmenee, että kyseessä ei ole kohtuuton käytäntö lainkaan, ellei sitten niinpäin, että verotus on kohtuuttoman kevyttä.

Aivan, veropakolaisuudessa on vähemmän kysymys muka korkeasta ja vaikeasta verotuksesta, ja enemmän kyse siitä, että Suomen rikkain omistajaluokka ei pysähdy eikä hiljene, ennen kuin veroprosentti on nolla.

Mainokset

Miksi suutut ikkunoiden rikkomisesta?

Itsenäisyyspäivänä oli taas mielenosoituksia päivän täydeltä, ja olinpa mukana minäkin. Olin mukana myös illalla Suomea kuohuttaneessa ”luokkaretkessä lähiöst linnaan.” Illan mielenosoitus on saanut koko netin raivoamaan mellakoitsijoita vastaan, ja onpa tämä aikuinen  ja maltillinen osa yhteiskunnasta mennyt niinkin aikuiseksi ja maltilliseksi, että se uhkailee, leimaa, mustamaalaa, yksinkertaistaa ja jopa villitsee väkivaltaan, jotta tämä ”roskasakki” ”saadaan kuriin”.

Maltillista, eikä lainkaan äärimmäistä keskustelukulttuuria

Vaan hetkinen, tuskin ihmiset oikeasti tuntevat näin vahvaa empatiaa kylmiä rakennuksia ja laseja kohtaan. Ainakin kun yle kyseli netin selaajia valitsemaan joko lähiön tai linnan, niin vastaus olikin yllättävä. Kirjoittamishetkellä lähiön puolelle asettuu noin 65% vastaajista, siinä missä linnan puolella on vain noin 34%. Vaikka otos olisi kuinka marginaalinen, ei mediassa vallitsevan uhon perusteella luulisi tällaista näkevän marginaalisissakaan piireissä, jollei sitten yksiselitteisen anarkistisilla sivustoilla. Luokkaretken ymmärtäjät ovat siis selvästi hiljaisempi väestönryhmä kuin väkivaltafantasioita elättelevät ”maltilliset”.

Miksi sitten mellakoinnista loukkaantuneet ovat niin äänekkäitä ja suorastaan vihaa uhkuvia? Miksi muutaman ikkunan tuhoaminen pitää estää luodeilla, tankeilla ja viime kädessä jopa poliisivaltion luomisella? Muuan blogikirjoittaja vastasikin jo oivasti. Kysymys ei olekaan siitä, että ihmisiä kiinnostaisi Eurooppalaisessa mittakaavassa hyvin pieneksi jääneet tuhot. Enemmän ihmisiä tuntuu haittaavan se, että ikkunan lisäksi mielenosoittajat murskasivat suomalaiseen hyvinvointivaltioon ja sen kaikkivoipaisuuteen perustuvan maailmankuvan. Jos kysymys olisikin vain ikkunoista, reaktiot eivät olisi näin äärimmäisiä, mutta pirstaleiksi hajoavat maailmankuvat ja identiteetit saavatkin ulos jo tunteellisemman reaktion.

Mielenosoitusta vastustavien reaktiot tuntuvat vain vahvistavan tätä ajattelua. Mielenosoittajia ei haluta ainoastaan vastuuseen, vaan heidät leimataan huligaaneiksi, känniläisiksi, työttömiksi anarkisteiksi ja muuksi ainekseksi, joka on ”säädyllisen yhteiskunnan” ulkopuolista uhkaa. Paikalla olleena en tunnista näitä leimoja lainkaan, vaan mielenosoittajat tosiaan vaikuttivat muutamaa yksilöä lukuunottamatta vain köyhiltä suomalaisilta. Mielenosoituksessa tapahtunutta alkoholinkäyttöä ja ilkivaltaa halutaankin käyttää, ei ainoastaan muistutukseksi ”oikeanlaisista” mielenosoituskeinoista, vaan koko mielenosoituksen ja kaikkien siihen osallistuneiden mitätöimiseksi.

Olenko minä sitten sitä mieltä, että väkivallalla saa jotain aikaan? Se onkin toinen aihe, jota me Kommunistisessa Nuorisoliitossa pohdimme pitkään. Vastauksemme voit lukea täältä.