Yrittäjän arki

Millaista on yrittäjän arki? Sitä pohditaan ajankohtaisessa kakkosessa ensi tiistaina, kun studiossa puhutaan yrittäjä-illassa. Vai pohditaanko? Jakson nettisivuilla illan aikana käsiteltävistä kysymyksistä mainitaan vain yksi.

Kysymme, pelastavatko startupit Suomen, vai löytyykö autuus Viron veromallista.

Niinpä niin, tästäkin taitaa tulla vain elinkeinoelämän keskusliiton mainosparaati. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä juuri pienyrittäjien arki on usein hankalaa, ja siihen pitääkin löytää ratkaisuja. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin mm. täällä. On kuitenkin kokonaan eri asia puhua pienyrittäjien tilanteesta, kuin siitä mikä ”pelastaa” Suomen.

Vaikka pienyrittäjien tilanne saataisiinkin paranemaan, ei se tarkoita, että talous alkaisi pyörimään. Rikkaat ja menestyvät taloudet ovat pääsääntöisesti vähäisellä yrittäjyysasteella toimivia, ja vastaavasti korkean yrittäjyysasteen taloudet ovat riistettyjä ja kriisiytyviä. Tämä johtuu siitä, että yrittäjyys ei ole hyvän tai huonon talouden edellytys, vaan pääosa maailman yrityksistä on seurauksia. Jos taloudessa menee huonosti, on työttömien keksittävä uusi elanto vaikka väkisin, ja toisaalta jos taloudessa menee hyvin, on maassa tarjolla paljon palkkatyötä, eikä yrittäjyyttä tarvitse samassa mittakaavassa. Pakkoyrittäjyys, ei ”innovointi” tai ”yrittäjähenkisyys”, on yrittäjyyttä eniten määrittelevä tekijä.

Toinen huomioitava asia on se, että yrittäjät eivät ole yksi samat edut jakava joukkio. Pienet, keskisuuret ja suuret yritykset eivät ole samassa kategoriassa kuin lähinnä lakiopillisesti. Mm. veroasteshoppailu Viroon muuttamisen muodossa on realistinen vaihtoehto keskisuurille ja suurille yrityksille, mutta ei enää välttämättä pienille yrityksille. Verosuunnittelu ja monimutkaiset byrokratiat iskevät pienyrittäjiin, joilla ei ole varaa palkata erillisiä työntekijöitä hoitamaan valtaisaa paperisotaa. Alhainen ja tasainen verotus iskee myös eniten pienyrityksiin, jotka joutuisivat kilpailemaan samoilla säännöillä suuryritysten kanssa, mutta ilman samanlaisia lähtökohtia.

Vähin mitä Ajankohtainen kakkonen voisi yrittäjä-illassaan tehdä, on pohtia tarkemmin pakkoyrittäjyyden roolia Suomessa, talousohjailun ja verotuksen kohdentamista suuriyritysten ja pienyritysten välillä ja lopulta jättää makrotalouden kysymykset kokonaan eri iltaan.

Toivon yhä, että pienyrittäjät saisivat äänensä kuuluviin, ja ongelmansa ratkottua. Jos kuitenkin näistä mahdollisista olojen parannuksista odottaa edes pientä lääkettä Suomen loputtomalta näyttävään kriisiin, niin sitä lääkettä saa odotella pitkään.

Mitäs me iloiset pakkoyrittäjät

 

Perussuomalaiset nuoret rasistikliseiden äärellä

Perussuomalaiset nuoret ovat nähneet tässä viimepäivinä valtavasti vaivaa purkaakseen stereotypioita. Ikävä kyllä, sitä tehdään tavalla, joka lähestulkoon vahvistaa niitä. Ensin perussuomalaiset nuoret julkaisivat koskettavan videon, jossa ”ihan tavalliset ja perusjärkevät” perussuomalaiset nuoret kertovat kuinka ikävää kohtelua he saavatkaan vastaansa. Stereotypioita rasismista purettiin rasistikliseillä, kuten: ”meillä on kavereissa myös maahanmuuttajia, joten emme voi olla rasisteja.” Kalevassa taas kerrotaan perussuomalaisten seksuaalivähemmistöön kuuluvasta ehdokkaasta, joka vastustaa homoliittoja. Ilmeisesti tämän on tarkoitus olla näyttö siitä, että kyseessä ei olisi ennakkoluulo.

Vaan kertovatko nämä oikeastaan mitään järjestöstä, joka tekeytyy marttyyriksi kilpaa oikeiden marttyyrien kanssa? Jos mm. maahanmuuttajakaverit ja aktiivit ovat todiste rasismin poissaolosta, niin natsipuoluekaan ei ollut rasistinen, koska hyväksyihän se puolustajikseen juutalaisia. Tiedän, natsikortti on klisee, mutta tehtäköön selväksi, että maailmassa ei rasistisia puolueita olekaan, jos näin keppoisin perustein voi päästä rasistin leimasta eroon.

Myöskään homoliittojen vastustaminen ei ole sen uskottavampaa vaikka sen tekisikin seksuaalivähemmistöön kuuluva. Tämä todistaa korkeintaan sen, että myös seksuaalivähemmistöissä voi olla keskiaikajalla eläviä moralisteja.

Persupennut eivät myöskään vakuuta yleisemmällä viestillään, vaikka nyt yksityiskohtiin emme puuttuisikaan. On toki ikävää että heitä leimataan rasisteiksi, mutta siihen auttaisi paljon enemmän se, jos he eivät olisi rasisteja. Myöskään stereotyypeistä itkemistä en aio kuunnella järjestöltä, joka ei paljoa ajattelua harrasta kun kyse on kommunisteista tai maahanmuuttajista. Nimim. jos saisin euron aina kun persut tekevät perättömiä ja suorastaan seinähulluja syytöksiä minusta tai järjestöistäni, olisin jo rikas mies.

Noin yleisemmin rasismista ja ennakkoluuloista on sanottava sen verran, että jos joku aloittaa puheenvuoronsa korostaen kuinka ”ei ainakaan ole rasisti tai ennakkoluuloinen”, niin silloin herää aina kysymys, että onko meillä jotain syytä muka epäillä sitä. Efekti on hieman sama, kun kovimmat propagandalaitokset idässä ja lännessä korostavat kuinka heidän tietonsa on ”puolueetonta ja objektiivista”.