Iisit vaalit

Näin vaalien välissä ehdokkaatkin voivat kirjoitella äänestämisestä ja vaalikäyttäytymisestä ilman, että se vaikuttaa ilmiselvältä äänten kalastelulta, joten tilaisuus pitää käyttää hyväkseen.

Eurovaalien alla äänestäminen nousi keskustelun aiheeksi, ja hieman syystäkin, sillä eurovaaleissa on perinteisesti ollut häikäisevän pieni äänestysprosentti. Näissä eurovaaleissa äänestysprosentti jäi tasolle 40,9%, joka asettaa jo Suomen meppien legitimiteetin kyseenalaiseksi.

Vaalien alla koin ehdokkaanakin äänestyskeskustelun hieman etäiseksi. Toisella puolella keskustelua oli politiikan harjoittajien ja harrastajien valtavirta, jotka hehkuttavat äänestämisen tärkeyttä, kannustavat ”käyttämään valtaa” ja pelottelevat dystooppisilla tulevaisuuksilla jos et äänestä. Toisella puolella kirjoittelevat ne äänestämättä jättävät, jotka jättäytyvät ulos aatteellisista syistä, oli se aate sitten mikä hyvänsä. Jälkimmäiset huomauttavat systeemin mädänneisyyden, poliitikkojen korruptoituneisuuden ja retoriikasta on havaittavissa aika ajoin myös kokonaan anti-poliittista retoriikkaa.

Viestini on yksinkertainen:

Tsiisus! Antakaa mun olla!

Joo joo, ei äänestäminen tuo vallankumousta, mutta ei kyllä äänestämättä jättäminenkään. Eurovaaleissa yli puolet äänioikeutetuista jätti äänestämättä, mutta Suomi ei ole siitä huolimatta jotenkin kaksi kertaa lähempänä vallankumousta kuin vaikkapa Uruguay. Puolet suomalaisista eivät tosiaankaan antaneet ääntänsä yhdellekään poliitikolle, mutta eipä se ole estänyt meppejä esiintymästä koko Suomen edustajina.

Ja jos siellä toisella laidalla huudellaan sitä kuinka äänestäminen ratkaisee kaiken syövästä ahneuteen, niin se nyt vain kuulostaa epärealistiselta. Suomessa päätöksiä tehdään virkamiehistöllä, yhtiöissä, yhdistyksissä ja osin myös ulkomailla, joten jos kaiken tämän ja siihen liittyvän byrokratian keskeltä nostaa juuri äänestämisen sinä kaiken ratkaisevana tekijänä, niin sitä on vaikea uskoa. Ovatko vaalit poliittisen toiminnan muoto? Kyllä ovat, mutta eivät se tärkein tai kaikissa asioissa edes tärkeä toiminnan muoto.

Puhun tässä lopussa marxilaista jargonia sen verran, että huomautan parlamentarismin olevan hieman monimutkaisempi käsite kuin mitä usein luullaan. Parlamentarismi ei ole vaaleihin tai eduskuntatyöhön osallistumista sinänsä, vaan se on nimensä mukaisesti ”ismi”, joka keskittyy vaaleihin toiminnan keskeisenä määrittäjänä. Yleensä se on vaaleista vouhottamista ja sen unohtamista, että politiikka tapahtuu koko ajan ja usein muissa muodoissa kuin vaaleissa, mutta näemmä voi myös harjoittaa ”käänteistä parlamentarismia”, jossa oman identiteetin ja toiminnan keskiön muodostaa äänestämättä jättäminen.

Ehkä tämänkertaisen purkautumisen keskeisin anti on se, että vaalit ja äänestämisen voisi ottaa iisimmin riippumatta siitä, että osallistuuko niihin vaiko ei. Olkaa ylpeitä itsestänne, te iisit ihmiset.

 

 

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s