Liittoutumattomuus altavastaajana

Ukrainan kriisin puhjettua Nato-keskustelu on taas kaivettu piilostaan. Venäjän toimet Ukrainassa on yleisellä tasolla otettu todisteena Venäjän agressiivisuudesta, ja ”idän uhan” olemassaolosta. Suomalaisessa mediassa Venäjä esitetään uhkaavana ja arvaamattomana, jota vastaan voi suojautua ainoastaan Nato-jäsenyydellä.

Siinä missä Venäjä on kieltämättä häikäilemätön suurvalta, se ei ole arvaamaton häikäilemätön suurvalta. Juuri suurvalta-asemansa takia Venäjän toimia on mahdollista arvioida.

Kuten Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie huomautti Talouselämässä, Ukrainan kriisi ja Venäjän toimet Ukrainassa eivät ole tapahtuneet minkäänlaisessa poliittisessa tyhjiössä. Ukraina on ollut jo pitkään niin EU:n kuin Yhdysvaltojenkin tähtäimessä, ja alue on aina ollut tärkeä osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Kun selvästi EU:n tukema oppositio otti vallan Ukrainassa, Venäjän toimet olivat, joskin tuomittavia, niin myös täysin odotettavissa. Toimien helppoa ennustettavuutta auttaa mm. se, että Venäjä sanoi vuonna 2008 suoraan tekevänsä näin, jos Ukraina lähenee Natoa ja länttä.

Tältä taustalta on hämmentävää seurata keskustelua, jossa Nato-jäsenyyttä ehdotetaan Suomen takuuksi Venäjän agressiivisuutta vastaan, vaikka juuri Ukrainan lähenevät suhteet Natoon laukaisivat Venäjän hyökkäyksen.

Suomen keskustelu yksipuolista

Ukrainan kriisin herättämä Nato-keskustelu on selvästi osoittanut suomalaisen puolustuskeskustelun yksipuolisuuden. Vaikka suomalaiset ovat moneen kertaan tehneet selväksi kielteisen kantansa Nato-jäsenyyteen, ja vaikka nämä näkemykset eivät ole muuttuneet minkään kriisin myötä, täällä nostetaan Nato-keskustelu uudelleen pöytään joka kerta, kun Venäjä tekee yhtään mitään.

On huomattava, että Nato-keskustelu voi edetä vain yhteen suuntaan. Me voimme torjua Nato-jäsenyyden tälläkin kertaa, vain antaaksemme oikeiston nostaa aiheen pinnalle taas puolen vuoden kulttua. Kuitenkin jos joskus Nato-hanke lähtee todella käyntiin, sitä junaa ei enää pysäytetäkään yhtä helposti. Mm. Tampereen rantatunnelissa ja Guggenheim-projektissa käytetty ”tähän on jo satsattu niin paljon rahaa, ettei tätä kannata enää hylätä”-taktiikka toimii varmasti myös Nato-jäsenyydessä.

Ainoa tapa taata kansan tahtoa kunnioittava käsittely ja keskustelu, on tehdä erillinen liittoutumattomuuspäätös, vaikka väliaikaisesti jos se ei muuten onnistu. Tällöin keskustelu olisi virallisesti käyty, eikä siihen tarvitsisi tuhlata mielettömästi aikaa ja vaivaa ennen seuraavaa, ennalta sovittua, käsittelyä.

Nato-jäsenyyden kannattajat usein hämmästyttävät filosofisella akrobatiallaan, jossa kaikki sotilasharjoituksista venäläiseen viihteeseen nähdään todisteena Venäjän suunnitelmista vallata Suomi. Nato otetaan mukaan lähes jokaiseen keskusteluun, johon se vain voidaan jollain aasinsillalla liittää. Jotta keskustelu olisi tasapuolinen, myös liittoutumattomuuden pitää olla konkreettinen aloite, joka voidaan ottaa esille puhuttaessa ajankohtaisista aiheista.

Näin loppukevennykseksi tein teille sarjakuvan suomalaisesta Nato-keskustelusta. Olkaa hyvä:

NATOON!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s