Parempi maailma

Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa sana: ”maailmanparantaja” on negatiivinen. Täällä ei mitään maailmaa paranneta, vaan porskutetaan dynaamisesti työskennellen kohti realistisia projekteja… tai jotain. En rehellisesti sanottuna tiedä, miksi maailman parantaminen olisi niin huono asia. Joskus olen kuullut, että maailmanparantaminen on ”utopistista” tai jotain muuta ”ituhippien” hommaa. Utopistiset ituhipit ovat tietenkin lähinnä olkinukkeja, ja kovin usein en tällaisia ihmisiä kohtaa edes kommunistipuolueessa. Päätin silti lähteä purkamaan tätä käsittämätöntä retoriikan kukkasta, sillä kaikkein eniten Suomi tarvitsee aatetta ja aatteen ihmisiä. Näitä ihmisiä ei kuitenkaan tänne saada, jos dynaamiset suorittajat saavat meidät vakuuttuneeksi siitä, että parempi maailma on jotenkin huono juttu.

Utopiaa ja tiedettä

Utopioita on sinänsä hankala käsitellä, sillä kaikilla tuntuu olevan eri käsitys utopioista. Mm. kapitalisteille tuntuu olevan tärkeää, että yhteiskunnassa on paljon köyhiä ja paljon työtä. Maailmanrauha on monille sellaisille haihattelua, joille suuri vauraus kapitalismissa on ainoaa oikeaa tiedettä. Silti kovimmat tieteelliset tutkimukset ovat nakertaneet näitä käsityksiä niin kauan, kuin kapitalismia vain on ollut olemassa.

Kaikkein ensimmäisenä on tehtävä selväksi mikä ei ainakaan ole realistista. Ikuinen talouskasvu rajallisessa maailmassa ei ole realistista edes seuraavaksi vuosisadaksi. Riippumatta taloustieteellisistä teorioista, ympäristön kantokyky on käsitteenä erittäin helposti ymmärrettävissä, ja ainakin loputon väestön kasvu, loputon malmien kaivaminen ja loputon ruuan tuotanto ovat kaikki silkkaa mahdottomuutta. Jos markkinataloutta haluaisimmekin säilyttää jossain muodossa, äärellisten resurssien käytössä vähintään osittainen suunnitelmatalous on yhteiskunnalle välttämätöntä.

Kun ympäristön (esim. maapallo) kantokyky ylittyy, kannettava populaatio romahtaa ja itse kantokyky pienenee.

Lyhyemmällä aikavälillä on sulaa hulluutta seurata teoriaa, jonka mukaan jo viisi vuotta totaalisena fiaskona jatkunut leikkauspolitiikka lähtisi toimimaan, jos sitä yritettäisiin vielä viimeisen kerran. Myös käsitys siitä, että kapitalismi olisi järjestelmänä jotenkin toimiva, vaikuttaa suoraan sanottuna tyhmältä jos kapitalismia tarkastellaan maapallon mittakaavassa, eikä vain siellä, mihin kapitalistiset yritykset vievät kaiken varastetun vaurauden. Voisin vielä mainita rahajärjestelmän, joka perustuu velkaan, yhtiöiden suoranaisen demokratiavihan kehitysmaissa, mutta valkopesun rikkaissa maissa, sekä kerta toisensa jälkeen toistuvat ja yhä kasvavat kriisit jne… Historian kannalta ajateltuna on myöskin huomattava, että joka ikisellä ajanjaksolla ihmiset ovat sanoneet, että heidän yhteiskuntamallinsa on ainoa luonnollinen, ja että juuri heidän aikansa yhteiskunta ja ihanteet jatkuvat katkeamattomana maailman loppuun asti. Myös me kapitalismin aikaa elävät olemme jostain käsittämättömästä syystä uskotelleet itsellemme, että juuri meidän yhteiskuntamme on immuuni historian jatkuvalle muutokselle ja mullistukselle. Laajemmin ilmaistuna on ilmiselvää, että pitkällä aikavälillä kapitalismi itsessään vaikuttaa täysin epärealistiselta, ja kapitalistien puheet silkalta utopialta.

Mitä tulee tieteellisiin tutkimuksiin, niin ne tuntuvat antavan paljon toivoa. Jo täysin muuttumattomaksi luonnonlaiksi luultu motivaatiotiede on ollut yleisiä harhaluuloja edellä 50-luvulta lähtien. Aineellinen palkkio ei tutkimusten mukaan ole käännettävissä suoraan motivaatioksi, ja kaikkein tärkeimmät motivaattorit ovat työn tarkoitus, itsemäärääminen työssä ja kyky toteuttaa itseään työn aikana. Varsinainen rahallinen palkkio toimii vain aivan yksinkertaisimman motivaation aikaansaamiseksi

Vielä utopistisemmaksi päästään, kun äskettäinen Åbo Akademin tutkimus väittää, että sota ei ole luonnollista ihmiselle. Tutkimus menee suorastaan marxilaiseksi, kun Ylen uutisen lopussa esitellään epäilys, että sodankäynti on alkanut maatalousyhteiskunnan hierarkiasta ja luokkajaosta.

Kun tiukka tieteellinen tutkimus asettaa pöydälle kysymykset maailmanrauhasta, tasa-arvoisesta työnteosta ja useista muista mielenkiintoisista kysymyksistä, on syytä ajatella uudelleen, mitä roolia ajavat he, jotka puhuvat ”maailmanparantajista” negatiivisesti. Usein ymmärretään, että tällaiset ihmiset ovat ahkeria ja yrittäjähenkisiä realisteja. Totuus on kuitenkin se, että he ovat tiukasti etuoikeuksistaan tietoisia taantumuksellisia eliittejä.

Tiekartta parempaan maailmaan

Ollakseni täysin rehellinen, puheet kapitalismin ongelmista eivät ole kommunistien yksinoikeus. Silti on kiusallisen selvää, että vain kommunistit saavat jotain muutosta aikaan. Yhä useammalle kapitalismista puhuvalle vasemmistolaisuus ja ympäristö ovat vain arvoja sekä kevyitä heittoja, joilla luodaan mielikuvia toisenlaisesta politiikasta kapitalismin sisällä. Suomen radikaaleimmatkin aloitteet eduskunnassa puhuvat korkeintaan julkisista pankeista ja ilmaisesta terveydenhuollosta. Julkisissa pankeissa ja ilmaisessa terveydenhuollossa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta todelliset ongelmat ja ratkaisut ovat paljon syvempiä, ja paljon mielenkiintoisempia.

On myöskin tuskallisen selvää, että pyrkimykset kohti näitä kapitalistisen politiikan arvoja eivät ole niin antaumuksellisia, kuin mitä tilanne edellyttäisi. Suomi on korruptoituneiden urapoliitikkojen ja opportunistien luvattu maa, jossa poliittinen aattellisuus on kirosana. Minä lähden kuitenkin eurovaaleihin avoimesti poliittisen aatteen edustajana, sillä Suomen ongelmat ovat nimenomaan aatteellisia. Vaikka loppuun asti aatteista sterilisoitu Suomen eduskunta on lopullisesti osoittanut ”realistisen asioiden hoitamisen” heikkouden, aatteista puhutaan yhä edelleen, ikään kuin ne takaisivat vain kummallista jargonia sekä ponnetonta toimintaa. Suomi tarvitsee lisää, ei vähemmän aatetta.

Kommunisteille kapitalismin vastaisuus ja toisenlainen maailma eivät ole vain tylsiä arvoja tai suuntaviivoja. Meille toisenlainen maailma on konkreettinen tavoite, jonka puolesta toimitaan antaumuksellisesti. Ehkä maailmanrauhaa ei saavuteta ensi vuonna, ja ehkä luokaton yhteiskunta antaa odotuttaa itseään, mutta se ei voi hämärtää sitä tosiasiaa, että ihmishirviöitä ovat korruptoitunut yläluokka ja äärioikeisto, eivätkä suinkaan maailmanparantajat.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s