Vastikkeellinen sosiaaliturva

Sosiaalinen media on tänään vetänyt kollektiivisen marttyyrikohtauksen. Ns. ”Sossu-Tatuksi” nimetty nuori mies oli ilmoittanut, että hän ei haluakaan tehdä työtä, ja että sosiaalitoimiston tuella ja Kelan asumistuella hän saa 1100 euroa tekemättä juuri mitään. Alkuperäisessä tuima.fi:n jutussa ikään kuin aiheeseen liittyen mainostetaan myös vastikkeellista sosiaaliturvaa. Ilmeisesti perustulo ei liity aiheeseen mitenkään.

Aiheen ympärillä pyörivä keskustelu on tähän mennessä ollut lähinnä tyhjää moralisointia. Mahdollisesti paras huomio tuli Dan Koivulaaksolta, joka osasi huomauttaa muutaman ihan asiaan liittyvän faktan. Ensinnäkin, Ylen mukaan toimeentulotukea haetaan paljon vähemmän, kuin mitä siihen olisi oikeuksia. Toiseksi, Kelan asiantuntijoiden mukaan sosiaaliturvan väärinkäyttö on harvinaista. Tuima.fi on siis löytänyt sosiaalituella tietoisesti elävän ”sossupummin”, mutta löytö ei sen enempää osoita mitään sosiaaliturvan toimivuudesta tai toimimattomuudesta.

Keskustelua ei kuitenkaan tarvitsisi viedä näin syvälliselle tasolle. Jo keskustelun asettelussa on jotain mätää.

Meillä on ihminen, joka ei tee työtä. Hän täyttää muutamat paperit, ja saa siitä rahaa, joka on summaltaan noin 400 euroa + kiinteät kulut, kuten vuokra. Helsingin vuokratasolla tämä tarkoittaa summan olevan noin 1100 euroa.

Ellen ole aivan väärin käsittänyt, juuri näin sosiaaliturvan pitäisikin toimia. Miksi me turhaudumme siitä, että Suomessa saa rahaa työttömänä? Voisimme toki tehdä sosiaaliturvan vastikkeelliseksi, mutta sen hyöty olisi vain rajallinen. Tatu tekisi tällöin ehkä töitä, mutta silloin hän saisi palkkaakin, eikä enää tarvitsisi sosiaaliturvaa. Paitsi tietenkin jos tämän vastikkeellisen sosiaaliturvan tarkoitus on luoda ilmaistyövoimaa, joka taas on ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaista.

Mielestäni sosiaaliturvan pitäisikin olla rahaa juuri niille, jotka eivät tee työtä. Työstä pitää maksaa palkkaa, YK:n ihmisoikeuksien mukaisesti. Koska suurin osa meistä on riippuvaisia työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta, on meille tehty sosiaaliturva, joka takaa elannon siksi ajaksi, kun työllemme ei ole kysyntää. Tältä pohjalta Tatu ei ole tapaus toimimattomasta sosiaaliturvasta, vaan toimivasta sosiaaliturvasta.

Osa jutun paheksumisesta liittyy tietysti enemmän Tatun asenteeseen, kuin varsinaiseen sosiaaliturvakeskusteluun, mutta en oikein näe sitäkään järkevänä aiheena. En henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että jutussa esitelty asenne olisi toivottavaa tai rakentavaa. On kuitenkin eri asia estää sosiaaliturvan väärinkäyttöä, kuin estää sosiaaliturvan väärinkäyttöä hinnalla millä hyvänsä. Keskustelu vastikkeellisesta sosiaaliturvasta antaa juttu toisensa jälkeen vivahteita ajattelutavasta, jonka mukaan sosiaaliturvan väärinkäyttö pitää estää, vaikka se haittaisi paljon suurempaa sosiaaliturvaan oikeutettujen joukkoa.

Itse olen valmis muutamaan sosiaaliturvan väärinkäyttötapaukseen, jos se vain merkitsee, että me rehelliset kansalaiset saamme toimivan järjestelmän käyttöömme. Kuten alussa linkitetyt jutut osoittivat, jo nykyinen sosiaaliturvan byrokratia sulkee tukeen oikeutettuja tuen ulkopuolelle paljon paremmin kuin tuen väärinkäyttäjiä. Jos tästä vielä edetään erilliseen vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, ei lopputulos voi olla kovin toimiva.

Vallankumous ilman vallankumousta

Kun kierrän erilaisissa tapahtumissa edustamassa SKP:tä ja Kommunistista Nuorisoliittoa, pyrin aina kritiikin lisäksi kertomaan omia ratkaisuehdotuksiani eri puheenaiheisiin. Taloudellinen ja poliittinen itsenäisyys, kuntien vallan lisääminen ja työllisyysturvan toteuttaminen keräävät erilaisissa muodoissaan tukea valtaosalta kuuntelijoista, mutta kritiikki tulee usein yllättävältä taholta. Nimenomaan vasemmistosta kuulee joskus kritiikkiä siitä, että nämä ratkaisut eivät ole milloin minkäkin hyvän tavan tai yleisen säädöksen mukaisia.

Suomalaisessa vasemmistossa on totuttu puhumaan pelkkää kivaa. Suomalainen vasemmisto on kaikkien tukena, se noudattaa lakia ja paheksuu yhdessä historiallista radikaalia vasemmistoa. EU:sta ei voi irtautua, koska se rikkoo virallisia sopimuksia, kynnyskysymyksiä ei voi asettaa, koska pitää olla yhteistyökykyinen jne… Yksinkertaisesti ilmaistuna, Suomessa on kokonainen liike, joka haluaa sosialismia ilman sosialismia ja vallankumouksen ilman vallankumousta.

Haluan nyt tässä lyhyessä tekstissä tehdä selväksi sen tosiasian, josta pitää aina erikseen muistuttaa. Ei ole olemassa sellaista sosialismia, joka olisi elinkeinoelämälle kivaa. Ei ole myöskään sellaista vallankumousta, josta oikeisto tulisi pitämään. Itseään kunnioittavan vihervasemmistolaisen liikkeen tätyy olla valmis tiettyyn röyhkeyteen, sillä sitä samaa röyhkeyttä käytetään meitä vastaan.

Oikeistoa kiinnostavat EU:n säädökset ja laki vain sikäli kuin se on sille itselleen hyödyllistä, kuten mm. julkisen sektorin perustuslain vastainen säästökuuri osoittaa. Vasemmisto ei saa olla se poliittisen kentän ainoa liike, joka vapaaehtoisesti takertuu idealistisiin oljenkorsiin ja sabotoi oman toimintansa.

Taloudellinen oikeudenmukaisuus ei tule pyytämällä eliitiltä. Jos me aiomme elää ihmisarvoisessa yhteiskunnassa, me tarvitsemme avoimen eliitinvastaisen ja luokkakantaisen liikkeen. Myönnän, että sellaisen rakentaminen ei ole helppoa, mutta se on ikävä kyllä ainoa vaihtoehto.