Moraalikapitalismin nousu

”Tyypit vaan elää sossun luukulta eikä tee mitään…”

”Kun sosiaalitukea hieman laskee, niin johan alkaa työkin maittamaan opiskelijoille.”

”Emme me voi vain kansallistaa pankkeja. Entä jos sinulta vietäisiin työllä ansaittu omaisuutesi pois?”

Näitä on kuultu viime vuosina hieman liikaakin. Tällainen markkinatalouden puolustaminen ei kuitenkaan ole historian saatossa ollut niin yleinen, kuin mitä se on nykyään. Adam Smith esitteli markkinoiden ”näkymättömän käden” lähinnä kiinnostavana ilmiönä, ja muistutti, kuinka itsessään tuo ilmiö on moraaliton. Yksityisomistuksen suosituin puolustus ei tyypillisesti ole perustunut moraaliin, vaan siihen, että teorian mukaan se tuo ihmisestä esille tuottavia luonteenpiirteitä.

Nykyään millään teholla tai järjestelmän periaatteillä ei tunnu olevan väliä. Sosiaalitukien mahdolliset vaikutukset ja syyt sivuutetaan kokonaan, kun ne halutaan ottaa pois köyhien kateuteen, asennevammaan tai muuhun tuomittavaan käytökseen perustuen. Vastaavasti rikkaiden ja yläluokan etuja puolustellaan. Tätäkään ei perustella Suomen edulla tai yleisellä järjellä, vaan sillä, että ovathan rikkaat talouden selkäranka, he ovat tehneet rehellistä työtä ja olisihan yksityishenkilöiden asioihin kajoaminen tuomittavaa. Puoliksi odotan sitä päivää, kun rikkaiden etuja puolustellaan sillä, että hyvätuloiset ovat kauniita ja tuoksuvat hyvälle.

En yritä sanoa, että moraaliin ei saisi ikinä vedota. Mm. lapsityövoiman kielto perustuu lähes yksinomaan moraaliin, vaikka sille voitaisiinkin löytää talouspohjaisia puolustuksia. Myös demokratian ihanteet pohjautuvat moraaliin, ja suuri osa rikoslainsäädännöstä.

Sosiaalipolitiikka on kuitenkin kokonaan eri luku. Vain täysin omaa napaansa tuijottava snobi lähtee moralisoimaan köyhyyttä yksilön ominaisuuksilla, jos yhteiskunnassa käytettävät työkalut, kuten vaikkapa aika tai avoimet työpaikat, asettavat rajoitteita henkilökohtaiselle menestykselle. Ehkä köyhä on laiska, ehkä ei, mutta jos kymmenelle työntekijälle on yksi työpaikka, pahuus ei ole tilanteen suurin ongelma.

Toisaalta on mielenkiintoista seurata, kuinka moraalia yritetään soveltaa rikkaiden etujen puolustamiseen. Kasvavien tuloerojen yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki verovapaat osinkotulot ja alhaisesti verotetut pääomatulot ohjataan rikkaimpien yhteiskuntaluokkien tileille, moraalin ei pitäisi olla eliitin parhaimpia puolustuksia. Suomen rikkaimpien tulot, jotka liikkuvat kymmenten miljoonien vuosiluokassa, ovat erityisesti kaiken moraalisen oikeutuksen ulkopuolella.

Oikeutuksen sijaan sosiaalipolitiikassa pitäisi miettiä sosiaalisia vaikutuksia ja yhteiskunnan tarvetta. Suomi tarvitsee lisää työpaikkoja, lisää huomiota työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisyyn ja lisää rahoitusta julkisille projekteille. Sosiaalipolitiikan harhauttaminen uskonnolliseksi kinasteluksi eri asioiden oikeutuksesta ei palvele kenenkään etuja, sillä kokonainen maa ei pyöri hyvän omantunnon voimalla. Tulonjaossa pitäisi keskittyä nimenomaan tulonjakoon, eikä epämääräiseen retoriikkaan kakun kasvattamisesta.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s