Ideologian puolustus

Tässä pari kuukautta sitten sain Uuden Suomen blogiini mielenkiintoisen kommentin. Olin aikaisemmin puolustanut sitä käsitystä, että maahanmuuttajien, työttömien ja muiden vähemmistöjen tulisi tukea vasemmistoa. Nyt sitten joku sankari luuli näpäyttävänsä minua sanomalla, että myös idealistien pitää ehdottomasti tukea vasemmistoa.

Näkemys ei ole lainkaan ennennäkemätön. Yhä useampi kokee olevansa jotenkin tavallista itsenäisempi ajattelija, jos ei avoimesti myönnä olevansa kapitalisti, kommunisti, vihreä tai vaikkapa post-modernisti. Olisi kovin helppoa huomauttaa, että kaikilla on jonkinlainen ideologia, mutta paljon keskeisempää on huomata se, että ideologiasta irtaantuminen on mahdollisesti onnistuessaankin vain vahingollista.

Muuan toimittaja kysyi minulta kerran, että mitä Suomen Kommunistinen puolue voi antaa, joka sai minut liittymään. Vastaus ei ollut vielä tuolloin päivänselvä, ja vaikka vastasinkin hieman samaan tyyliin, vasta nykyään voin suoralta kädeltä antaa vastauksen: Ideologia.

Suomen politiikka on täynnä mukamas ideologiasta irtaantuvia byrokraatteja ja hyvä-veli-verkostoon kuuluvia korruptoituneita teknokraatteja. Kun muut ihmiset naureskelevat radikaalien idealismille ja utopioille, minä tunnustan ylpeänä olevani ideologinen utopisti. Suomi tarvitsee kipeästi uusia idealisteja.

Tiedän, että ideologia sotii tavanomaista kompromissi- ja konsensusajattelua vastaan, mutta se on hinta jonka olen valmis maksamaan. Paljon enemmän minua risoo se, mitä vuoden 1918 jälkeen vasemmiston poliitikot (myös kommunistien itsensä keskuudessa) tekivät. He ottivat liikkeen joka yritti tehdä toisenlaista Suomea, ja he tekivät siitä liikkeen joka ajaa kolmea koulutuspäivää ja maltillisia palkankorotuksia.

Kuten Ernst Blochkin sanoi: ”Ilman uskoa toisenlaiseen maailmaan ei ole politiikkaa. Silloin on vain toisten ihmisten hallinnointia.” Lainaus kuvaa hyvin nykyistä Suomea, jossa ei ole politiikkaa, vaan pelkkää toisten ihmisten hallinnointia.

Kapitalismi onkin omalla rumalla tavallaan antaumuksellisten luovuttajien ja luusereiden aate. Kapitalismin puolustajat rakastavat heittää kätensä ilmaan, ja valitella ihmisluontoa ja luonnonlakeja jokaisen vastoinkäymisen kohdalla. Heille kapitalismi on ainoastaan voima, jonka edessä on mahdollista vain taipua ja luovuttaa.

Aina tämä ei pitänyt paikkansa kapitalistienkaan kohdalla. Vaikka nykyään poliitikot itkevät yksinkertaisen sote-uudistuksen vaikeutta ja hankaluutta, niin jatkosodan alla eduskunta muutti taloutemme käytännössä yön aikana preussilaisen tehokkaaksi suunnitelmataloudeksi. Peruskoulua suunnitellessa eduskuntamme polkaisi ikäänkuin tyhjästä yhden maailman tehokkaimmista koulutuslaitoksista. Elämme Suomen historian yhtä saamattominta ja nössöintä aikakautta.

Tätä myötä kannustankin kaikkia olemaan terveen utopismin kannattajia. Laittakaa poliittisiin ohjelmiinne kuuden tunnin työpäiviä, suuruudenhulluja kansallistamisohjelmia ja fossiilisista polttoaineista irtaantumista. Jos politiikka tarvitsee uskoa toisenlaiseen maailmaan, niin radikaali politiikka tarvitsee uskoa radikaalisti toisenlaiseen maailmaan.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s