Ei kannustimia, vaan työtä

Nykyajan Suomessa on jotenkin täysin käsittämätön työvoimapoliittinen kulttuuri. Aina kun puhutaan työstä ja työttömyydestä, niin keinot ovat samoja. Työttömyyttä vastaan taistellaan koulutuksella, työllistämistuella, työharjoittelulla ja työkkärin kursseilla. Ajatus on, että kun työnhakijalla on enemmän pätevyyttä ja kokemusta, niin työhaastattelusta irtoaa paremmin työpaikka. Toisaalta taas yritetään ”välttää kannustinloukkuja”, tai ”kannustaa” nuoria työntekoon, joka onkin ratkaisuna jo oma tapauksensa.

Ratkaisuehdotukset ovat niin yksilökeskeisiä, että ne ovat suorastaan haitallisia. Voit mennä kysymään keneltä tahansa työttömältä nuorelta syitä heidän työttömyydelleen, ja voin taata, että valitusten listalla ei ole aivan päällimmäisenä toiveet saada vielä lisää koulutusta tai työkokemusta. Tosiasia kun on, että maailman pätevinkin ja motivoitunein työnhakija tarvitsee työllistyäkseen sen avoimen työpaikan johon työllistyä. Keskiverto työnhakijan suurimmat kompastuskivet eivät liity hänen omiin ominaisuuksiinsa lainkaan, vaan täysin ala-arvoisesti hoidettuun valtakunnalliseen talouspolitiikkaan.

Asia ei ole mikään tulkintakysymys, vaan matemaattinen fakta. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä, Suomessa oli noin 32 000 avointa työpaikkaa. Näistä suuri osa oli pätkätöitä ja ns. ”luonnollista siirtymää”, eli työpaikkoja, joissa vain pikaisesti vaihdettiin työntekijää, ja jotka eivät sitä kautta ole varsinaisia uusia työpaikkoja. Työttömiä Suomessa taas oli viime vuonna 207 000. Ihan ala-asteen matematiikallakin selviää, että vaikka Suomen työttömät olisivat olleet uusia Einsteineja, niin 5/6 heistä ei olisi viime vuonna saanut työtä kuin suostumalla ilmaistyövoimaksi.

Tältä näkökulmalta yksilökeskeiset työvoimapoliittiset toimet ovat aika irvokkaita. Työnhakijan näkökulmasta ne vaikuttavat lähinnä kiusaamiselta, sillä mitään työllistäviä vaikutuksia niillä ei ole. Mm. Tarja Filatovin raportti työministeri Lauri Ihalaiselle myöntää suoraan, että suuri osa työharjoittelijoista ja muista ilmaistyöntekijöistä palaa työjakson päätyttyä sellaisenaan kortistoon. Tämä ei kuitenkaan estä raporttia esittelemästä ilmaistyötä hyvänä asiana, sillä tokihan se toimii ratkaisuna monen paikan työvoimapulaan, ja lisää työtähän Suomi tarvitsee.

Herääkin kysymys, että miksi tällaisia toimia sitten tuetaan, ja tällaista retoriikkaa harjoitetaan. Osaltaan kysymys on varmastikin ihan poliittisesta pelistä. Kun työttömyyttä selitellään työnhakijoiden motivaation puutteella (pienessä ovat Suomen ongelmat) tai riittämättömällä koulutuksella, niin huomio kääntyy pois siitä, kuinka hallitus ei tänä(kään) hallituskautena ole saanut aikaan edes kymmentätuhatta työpaikkaa. Jännää onkin seurata, kuinka vaalien alla kaikki uudet työpaikat ovat yksinomaan hallitusten, puolueiden ja joskus jopa yrittäjien aikaansaannosta. Silti, kun jonkun pitäisi ottaa vastuu huonoina aikoina sivuun jäävistä kansalaisista, niin yhtäkkiä työllistyminen onkin täysin työnhakijasta kiinni.

Osaltaan päähänpinttymä on myöskin ideologinen. Suomen vesikauhuiset äärikapitalistit ovat tässä viimeaikoina keksineet, että valtio ei yhtäkkiä voikkaan osallistua mihinkään taloudelliseen. Se on sinänsä harmi, sillä tässä kriisin aikana on käynyt kiusallisen selväksi, että ainakaan yksityiseen sektoriin ei voi luottaa työllistäjänä. Pankkeihin ja yrityksiin on suollettu miljardikaupalla tukia ja veronkevennyksiä, ja työttömyys polkee paikallaan. Tämänkin jälkeen EK:lla on pokkaa väittää, että jos heille annetaan neljänkymmenen prosenttiyksikön yhteisöverokevennys,(!?) niin tällä kertaa sitten saadaankin satatuhatta työpaikkaa.

Lienee tarpeetonta sanoa, että nyt olisi jo korkea aika lopettaa tukityöllistämisillä ja kannustimilla pelleily. Suomen työttömyys, ja erityisesti nuorisotyöttömyys, vaatii suoria toimia työpaikkojen luomiseksi. Näitä voi tehdä kahdella tapaa.

Kaverini heitti äkkiseltään tässä vähän aikaa sitten, että EK:lle voisi antaakin tuon yhteisöverokevennyksen yhdellä ehdolla. EK:n pitäisi sitoutua ihan oikeasti luomaan satatuhatta työpaikkaa, ja jos se ei siinä onnistu, niin päälle laitettaisiin sellaiset rankaisuverot, ettei pahemmasta ole kuultu.

Tämä ehdotus voi olla vain puolivakavissaan tehty, mutta se osoittaa yhden mielenkiintoisen seikan. Tähän mennessä joustavuutta, kilpailukykyä ja talkoohenkeä on vaadittu lähinnä työntekijöiltä. Kilpailukyvyllä tarkoitetaan sitä, että Suomen pitäisi kilpailla kiinan kanssa siitä, kumpi kyykyttää työntekijöitään enemmän. Työntekijöiden pitäisi joustaa työajoissa ja palkoissaan, ja tätä sitten kutsutaan talkoohengeksi. Toisaalta taas kannustinloukut nähdään liian suurena sosiaaliturvana, eikä liian pieninä palkkoina. Kaverini ehdotus onkin ensimmäinen kuulemani, jossa joustavuutta vaadittaisiin myös työnantajapuolelta.

Ehkä hieman realistisempi ratkaisu olisi kuitenkin valtion väliintulo työmarkkinoille. Kuten sanoin, yksityiset työnantajat ovat moneen kertaan pettäneet luottamuksensa työpaikanluojina, joten on ainoastaan kohtuullista vaatia valtion omaa työllistämistä. Valtio voisi myöntää kriisiapua ja tukia yrityksille vain omistusosuutta vastaan, ja tätä kautta se pääsisi päättämään suoraan yritysten sisäisestä politiikasta. Toisaalta valtion pitäisi ottaa agressiivisempi linja valtion suorittaman liiketoiminnan osalta, ja ottaa haltuunsa enemmän aloja ja sitä kautta taata useamman työpaikan säilyminen.

Minä ainakin olen kyllästynyt ikuiseen kouluttamiseen, harjoitteluun ja ”kannustamiseen”. Uskallan väittää, että suomalaisilla nuorilla on enemmän kuin tarvittava määrä pätevyyttä, kokemusta ja motivaatiota työntekoon. Nyt olisi viimein aika saada niitä oikeita työpaikkoja.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s