Radikalismin puolustus

Tämä teksti julkaistiin kommunistisen nuorisoliiton järjestölehdessä .Kom:issa 25.1.2012

Radikalismin puolustus

Kaikki me olemme tavanneet ihmisiä, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole vasemmalla eivätkä oikealla. Kokonaiset puolueet julistavat ”puolueettomuuden” ilosanomaa, kuten vaikkapa vihreä liitto tai perussuomalaiset. Se, ovatko nämä ihmiset ja puolueet oikeasti vapaita ideologiasta tai oikeisto-vasemmisto akselista voidaan kyseenalaistaa, mutta se ei oikeastaan ole tärkeää. Tärkeintä on se, että jonkinlainen kuviteltu puolueettomuus on huono lähtökohta politiikalle.

Vaikka poliittisesti ”maltilliset” haluavatkin maalata kuvaa politiikasta, jossa ideologiset äärilaidat yrittävät horjuttaa konsensushaluisia ja rauhanomaisia keskitienkulkijoita, yllättävän monelle ääri-ideologiat kelpaavat. Mm. 8-tuntinen työpäivä, tasa-arvo, orjuuden lakkautus ja demokratia ovat kaikki olleet joskus äärivasemmiston oikkuja. Nykyään ne kuitenkin ovat kaikkien hyväksymiä totuuksia, emmekä me voi tietää mitkä laitavasemmiston oikut ovat tulevaisuudessa kaikkien myöntämiä tosiasioita.

Poliittinen puolueettomuus ei ole ainoastaan lyhytnäköistä, vaan se on myös suorastaan ilkeää. Yhteiskuntamme ei ole mikään tasa-arvoisten yksilöiden pelikenttä. Osalla on varaa ja yhteyksiä kieltäytyä tarjouksista, odotella parempia aikoja tai vaihtaa kokonaan elintapaa. Osa taas joutuu olosuhteiden pakosta hyväksymään kaikki tarjoukset jotka saa. Yhtiöille ja osakkeenomistajille tarjotaan kannustimia veronvähennysten ja bonusten muodossa, ja työntekijöille tarjotaan palkka-alea ja työturvan poistamista.

Puolueettomuus tällaisessa tilanteessa on ikäänkuin hakisi kaikkia tyydyttävää ratkaisua kiusaajan ja kiusatun välillä. Jos esimerkiksi työttömiä pyydetään pysymään työttöminä vielä muutaman vuoden vain, jotta saataisiin hallituksessa aikaan jonkinlainen kompromissi, niin asioiden tärkeysjärjestys on erittäin kieroutunut. Ainoa moraalinen vaihtoehto olisi ottaa selvä kanta työntekijöiden puolesta pääomaa vastaan.

Tässä vaiheessa moni vanhoillisempi tavanomaisesti älähtää. Heidän mukaansa myös rikkailla on oikeus tulla huomioonotetuksi, ja myös rikkaiden panosta tarvitaan yhteiskunnassa. Yleensä muistetaan vielä pelotella, että vallankumoustakin tällaiset radikaalit ajavat.

Toki, jos joku on sitä mieltä, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset ökyt ovat puolustamisen tarpeessa, niin annettakoon siihen mahdollisuus. Omasta mielestäni kuitenkin reilu politiikka on mahdollista vasta sitten, kun kaikki osapuolet suostuvat pelaamaan reilua peliä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että rikkaat maksaisivat aiheuttamansa talouskriisit, ympäristökatastrofit ja sosiaaliset haitat.

Mitä tulee vallankumouksiin, niin kyllä, radikaalit kannattavat vallankumousta. Usein vain unohdetaan, että niin kannattavat kaikki muutkin. Kovin harva uskaltaa enää olla avoimesti Ranskan vallankumousta, Amerikan vallankumousta tai vaikkapa itä-blokin kaatanutta vallankumousta vastaan. Arabimaiden vallankumouksia suorastaan puolustellaan. Yhä harvemmin kyse on siitä, että ihmiset vastustaisivat vallankumouksia noin yleensä. Paljon useammin on kyse siitä, että he vastustavat nimenomaan sosialistisia vallankumouksia.

Radikalismi on sanalla sanoen sitä, että tunnustetaan yhteiskunnan jakaantuvan omistaviin ja omistettuihin. Radikalismi on sen myöntämistä, että reilu politiikka on mahdollista vain reilussa yhteiskunnassa. Radikalismi on ennenkaikkea sitä, että ei leikitä filosofialla, vaan asetutaan rehellisesti pienen ihmisen puolelle vallankäyttäjiä vastaan.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s