Kirje Internetin vihaisille oikeistolaisille

Hyvät Internetin vihaiset oikeistolaiset

Olen aina kokenut teidät jonkinlaiseksi tuttavaksi. Sain kunnolla tutustua teihin vasta kuluneella viikolla, kun piirititte ahkerasti blogiani. Tunsin teidät jo toki aikaisemminkin. Totisesti, Internet ei tunne niin triviaalia blogia, tai niin merkityksetöntä uutista, ettettekö te olisi täysin vallanneet sen kommenttipalstaa.

Ennen kuin menen pidemmälle kirjeeni kanssa, haluan korjata erään väärinkäsityksen. Tiedän kyllä, että teitä on monenlaisia. Teidät voisi helposti jakaa kategorioihin, kuten ”uusnationalistinen kaappirasisti”, tai ”kiihkokapitalistinen markkinauskovainen”. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan luennoida vihaisen oikeiston rakenteesta, vaan antaa teille yleisiä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen. Antakaa siis anteeksi, jos nyt kerran puhun teistä homogeenisenä ihmisryhmänä.

Mielestäni meidän suhteemme on lähtenyt liikkeelle erittäin valitettavalla tavalla. Olette jo kauan levitelleet nimityksiä ja uhkakuvia, jotka loukkaavat minua syvästi. Esimerkiksi teidän taipumuksenne kutsua kulttuurimarxilaisiksi joka toista internetin käyttäjänimeä, on erittäin turhauttavaa kaltaiselleni ihmiselle, joka on ihan oikeasti marxilainen. Tuntuu ikävältä kun oikeat marxilaiset joutuvat pienessä vähemmistössä huomauttamaan kapitalismin virheitä, ja samaan aikaan te juoksentelette kaduilla antamassa arvonimiä ties mille viattomalle ohikulkijalle punaisen t-paidan pitämisestä. Myöskin, naapurin Ville ei ole kommunisti vain sen takia, että hän ei heti ole tyrmäämässä SDP:n puolueohjelmaa. Kommunismi ja marxilaisuus ovat oikeita poliittisia liikkeitä, joiden kannattajilta usein odotetaan ihan oikeaa kapitalismin vastustamista.

Kun te toisaalla yritätte loukata puolivillaisia kevytvasemmistolaisia, on mielestäni ikävää, että te jätätte oikeat kommunistit täysin huomiotta. Ottaen huomioon, että mm. Hommaforum on löytänyt haukuttavakseen sellaisiakin valtavia julkkiksia kuin Sippo Kähmi tai Heikki Ketoharju, on epäreilua, että jätätte heidän ystävänsä Simo Suomisen täysin huomiotta. Vähemmästäkin alkaa kaltaiseni paatunut punavihermädättäjä miettimään, että mitä on tehnyt väärin. Toivon, että viimeistään tämä kirjoitus korjaa tilanteen ainakin Hommafoorumin osalta.

Mutta tarpeeksi loukkauksista, nyt annetaan käytännön vinkkejä.

Ensinnäkin, lakatkaa opettamasta minulle peruskoulun taloustiedettä. Uskallan väittää, että suurin osa suomalaisista tietää varsin hyvin, mitkä ovat rajattoman markkinatalouden periaatteet ja argumentit. Kyllä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on täysin mahdollista sekä tuntea markkinataloutta ja samanaikaisesti olla sitä mieltä, että se on huono teoria.

Ylipäätänsäkin, suhteemme talouskeskusteluissa tuntuu olevan äärimmäisen yksipuolinen. Meillä vasemmistolaisilla tuntuu aina olevan jokin käsittämätön velvollisuus tuntea jonkun Hayekin tai Friedmanin koko tuotanto, mutta te ette jaksa tutustua kunnolla edes Keynesiin, Marxin arvoteorioista puhumattakaan. Yleensä kummatkin edellä mainituista kirjoittajista sivuutetaan lainaamalla yhtä lausetta heidän kirjoituksistaan, joka sekin on usein kontekstista poistettu tai pinnallisesti tulkittu.

Joskus kritiikkinne on suorastaan koomista. Esimerkiksi kirjoitukseni maksimipalkasta on saanut monessa tilanteessa vastaukseksi reaktioita tyyliin: ”Kai sinä ymmärrät, että tuollaisen jälkeen Suomeen ei jäisi enää ainuttakaan todella korkeatuloista.” Kyllä, minä ymmärrän sen oikein hyvin. Se on ikään kuin maksimipalkan pointti.

Joskus ajatusmaailmanne on myös sangen pelottavaa. Ainakin silloin kun puhutaan kannustimista, laittaa teidän arvomaailmanne miettimään. Aina kun puhutaan rikkaiden kannustamisesta, niin teillä tuntuu olevan yleinen konsensus siitä, että rikkaita kannustetaan parhaiten palkankorotuksilla, bonuksilla ja veronalennuksilla. Köyhät eivät kuitenkaan teidän mielestänne moisesta motivoidu, laiskottuvat vain. Köyhiä kannustetaan parhaiten palkanalennuksilla, sosiaaliturvan purkamisella ja piru vie turpaan antamalla!

Minun on myös mainittava, että teillä ”uusnationalistisilla kaappirasisteilla” on vakava ongelma salaliittoteorioiden kanssa. Se, että uutisissa puhuttiin eräästä somalista neutraaliin sävyyn, ei ole merkki ”punavihreän valtamedian” aivopesukampanjasta. Tai siis ihan oikeasti, hakekaa apua.

Minä toivon, ettei yksikään vihainen oikeistolainen suutu tästä aivan liikaa, ja esimerkiksi trollaa blogiani silmittömästi. Mitään ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, kun kerta olen joutunut puhumaan teistä yleisenä joukkiona. Toisaalta taas, se koira ärähtää mihin kalikka kolahtaa.

Advertisements

11 comments

  1. Samuli Pahalahti · tammikuu 5, 2013

    Minut varmaan lasketaan ”vihaiseksi oikeistolaiseksi”, vaikken edes itse halua identifioitua oikeistoon, enkä ole edes törmännyt blogiisi aiemmin.

    Itse olen lähinnä vihainen sen takia, koska kaltaisesi vasemmistolaiset haluavat alistaa minua väkivaltaisesti. Koska valtio on väkivaltamonopoli, niin kaikki lait ovat sellaisia sääntöjä, joita ylläpidetään väkivaltaisesti. Esimerkiksi maksimipalkkavaatimus tarkoittaa, että viime kädessä poliisi menee lyömään pampulla naamaan sitä, kenelle ihmiset ovat vapaaehtoisesti menneet antamaan liikaa rahaa. Sellainen on tietenkin todella julmaa, ja siksi myöskin sellaista kannattavat ansaitsevat tulla vihaamisen kohteiksi.

  2. simosuominen · tammikuu 5, 2013

    Minä kyllä ymmärrän, että valtio on väkivaltamonopoli, onhan valtion purkaminen kommunismin keskeinen tavoite. On kuitenkin kokonaan eri asia ymmärtää tämä yksinkertainen seikka filosofisella tasolla, ja mennä käytännössä ehdottamaan poliisilaitoksen lopettamista. Esim. maksimipalkkavaatimuksia tehdään, koska hieman tarkemman analyysin jälkeen huomaamme rahassa olevan hyvin vähän mitään vapaaehtoista. Minä en pyri alistamaan sinua väkivaltaisesti. Minä pyrin purkamaan ne koneistot, jotka sinua alistavat.

    • Samuli Pahalahti · tammikuu 5, 2013

      ”On kuitenkin kokonaan eri asia ymmärtää tämä yksinkertainen seikka filosofisella tasolla, ja mennä käytännössä ehdottamaan poliisilaitoksen lopettamista.”

      Itse kannatan sitä, että väkivaltaa käytetään ainoastaan moraalisesti oikeutettuihin tarkoituksiin. Esimerkiksi murhaajan kiinniottaminen väkivaltaisesti on oikeutettua, kun taas sellaisen ei, jonka ”rikos” on hyvinvoinnin tuottaminen yhteiskuntaan.

      ”Esim. maksimipalkkavaatimuksia tehdään, koska hieman tarkemman analyysin jälkeen huomaamme rahassa olevan hyvin vähän mitään vapaaehtoista.”

      Raha ei perustu väkivallalle vaan luottamukselle rahan arvon säilymisestä myös tulevaisuudessa.

      ”Minä en pyri alistamaan sinua väkivaltaisesti. Minä pyrin purkamaan ne koneistot, jotka sinua alistavat.”

      Tähän ei oikein voi luottaa, kun katsotaan, mitä kommunistit ovat historiallisesti tehneet. He ovat pyrkineet luokkasodan kautta tuhoamaan kaikki muut paitsi oman luokkansa. Itse näen sen varsin väkivaltaisena.

      Ja vaikka jostain syystä pelastuisinkin sillä, että tulen lasketuksi kommunistiluokkaan, niin en mitenkään voi uskoa, että sellaisessa yhteiskunnassa olisi kiva elää. Se sisältäisi aivan liikaa rajoitteita.

      • simosuominen · tammikuu 5, 2013

        Huoh, pitäisiköhän minun edes ottaa tuota vakavasti. Onko minun nyt ihan oikeasti tulkittava tämä niin, että sinun mielestäsi minä haluan sortaa sinua koska Stalinkin olisi halunnut sortaa sinua?

        Minä en myöskään väitä, että raha perustuisi väkivaltaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rahan kiertokulussa olisi mitään vapaaehtoista. Rahataloudessa työntekijöillä ei ole varaa odotella otollista työntekohetkeä, neuvotella työn hinnasta kuukausia tai kieltäytyä huonoista tarjouksista. Kaikki pakotteet eivät synny fyysisestä väkivallasta.

        Ja näin niin kuin btw: mielestäni kaikkien muiden kuin työväenluokan lakkauttaminen on erittäin ihannoitava tavoite.

  3. era51 · tammikuu 5, 2013

    Raha on universaali vaihdon väline, itsessään sillä ei ole mitään arvoa. Edes kullalla ei juuri ole käytännössä virkaa (nivelreumalääke ja erittäin pitkien ja ohuiden lankojen teko on melko marginaalista käyttöä). Rahaa ei voi (kannata) syödä, siinä ei voi asua eikä siihen voi kapaloida vauvaa. Sen sijaan nykyisessä yhteiskunnassa ihmisellä on jokseenkin pakko olla rahaa, jotta voi asua, syödä ja vaatettaa itsensä. Rahatta elävä Lasse Nordlundkin (http://rihmasto.fi/lasse-nordlund-lehtikirjoituksia ) joutuu tekemään myönnytyksiä saatuaan lapsen.
    Ellei ihminen omista maata tai tuotantovälineitä, hänen on jokseenkin pakko etsiä palkkatyötä saadakseen rahaa ja elantonsa. Työnantaja kertoo hänelle milloin, missä ja miten hän tekee työnsä, ottaa työn tuotteen haltuunsa ja tekee sillä mitä lystää. Yleensä myy erittäin hyvällä katteella. Jos urputat hänelle tai jos hän haluaa korottaa firmansa osakekurssia, hän antaa sinulle potkut ”tuotannollisista” (mikä huumorintaju!) syistä.
    Samuli, kerropa minulle, missä kohdassa tässä on se vapaus? Kiiruhda sitten patentoimaan keksintösi, sille on varmaan kysyntää 🙂

    • Samuli Pahalahti · tammikuu 6, 2013

      ”Sen sijaan nykyisessä yhteiskunnassa ihmisellä on jokseenkin pakko olla rahaa, jotta voi asua, syödä ja vaatettaa itsensä.”

      Aina voi mennä asustamaan jonnekin metsään ja kerätä oman ruokansa ja tehdä omat vaatteensa eläinten nahoista. Se on vaan aika hankalaa, joten harva jaksaa nähdä vaivaa. Parempi vaihtoehto on tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, jonka helpottamiseksi rahakin on yleistynyt. Luonto on sen verran karu paikka, että aika harvaa kiinnostaa saada itse suoraan sieltä elantonsa.

      Markkinatalous ja rahan keksiminen ovat olleet erittäin tärkeitä edistysaskelia sille, että ihmisten ei enää tarvitse olla luonnon armoilla. Markkinatalouden mahdollistaman yhteistyön kautta elintasoa on pystytty nostamaan ihan älyttömästi.

      Joten joo, onhan se pakko saada jostain rahaa, jos haluaa hyvän elintason. Mutta rahan avulla se elintaso on ylipäätään onnistuttu saavuttamaan. Jos systeemi rikotaan, katoaa elintasokin.

      ”Työnantaja kertoo hänelle milloin, missä ja miten hän tekee työnsä, ottaa työn tuotteen haltuunsa ja tekee sillä mitä lystää. Yleensä myy erittäin hyvällä katteella.”

      Työnantajat on pistetty niin ahtaalle Suomessa, kiitos ay-liikkeen, että monet ovat paljon pahemmassa asemassa kuin työntekijät. Joutuu tekemään pitkää päivää epäinhimillisissä oloissa, vain jotta firma pysyisi pystyssä. Katetta tulee sitten ehkä joskus vuosien puurtamisen jälkeen. Ja sitten kun kerrankin tulee katetta, niin vasemmistolaiset ovat huutamassa miten paha asia se on. Oikeasti jos lasketaan kaikki työtunnit, mitä voiton eteen on tehty, tulee tuntipalkasta aika onnettoman pieni.

      Tuollainen vasemmistolaisten harjoittama yrittäjien herjaaminen on todella törkeää, ja yksi lisäsyy vihata vasemmistolaisia. Se on erittäin sivistymätöntä käytöstä.

      Ja tottakai työnantaja sanelee, miten hommat tehdään. Hänellä on vastuu hommien organisoimisesta. Firma on aika nopeasti konkurssissa, jos työntekijät tekevät siellä mitä huvittaa ja vievät tuotokset kotiinsa.

      ”Jos urputat hänelle tai jos hän haluaa korottaa firmansa osakekurssia, hän antaa sinulle potkut “tuotannollisista” (mikä huumorintaju!) syistä.”

      Ja mitä väärää tässä muka sitten on? Tottakai jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus valita kenen kanssa tekee yhteistyötä. Ihan sama juttu kuin avioliiton kanssakin, on erittäin tärkeää, että kumpi tahansa osapuoli saa lopettaa sen milloin tahansa, mistä tahansa syystä.

      ”Samuli, kerropa minulle, missä kohdassa tässä on se vapaus?”

      ”Luonnontila” on se, että olet alasti metsässä. Mutta jos on vapaus tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, voi saavuttaa niin suuren elintason, että on varaa asuntoon, vaatteisiin ja ruokaan, ja sen jälkeen jää vielä reilusti käteen käytettäväksi harrastuksiin.

      ”Kiiruhda sitten patentoimaan keksintösi, sille on varmaan kysyntää”

      Patentti on valtion myöntämä monopolioikeus, joka ei kuulu kapitalismiin.

  4. houmou · tammikuu 6, 2013

    era51, kuvaamasi skenaario on yleinen sosiaalidemokraattisessa valtiossa, jossa työllistämisestä on tehty älyttömän riskialtista ja kallista. Siksi halukkaita työnantajia on vähän ja uuden työnantajan löytäminen on vaikeaa. Lisäksi itsensä työllistäminen yrittäjyydellä on vaikeaa byrokratian vuoksi. Työpaikan menettäminen on monella alalla katastrofi. Tämä antaa niille harvoille työllistämiseen kykeneville työnantajille luonnottoman edun työvoimamarkkinoilla.

    Mitä moraaliseen puoleen tulee, se että syödäkseen on pakko elää ei ole mikään oikeutus pakottaa ketään tekemään mielesi mukaan.

  5. Samuli Pahalahti · tammikuu 6, 2013

    ”Huoh, pitäisiköhän minun edes ottaa tuota vakavasti. Onko minun nyt ihan oikeasti tulkittava tämä niin, että sinun mielestäsi minä haluan sortaa sinua koska Stalinkin olisi halunnut sortaa sinua?”

    Tarkoitan sitä, että en näe mitään syytä ottaa vakavasti sinun väitteitäsi siitä, että et pyrkisi alistamaan minua väkivaltaisesti. Kommunistit ovat väittäneet usein olevansa rauhan ja rakkauden asialla, mutta valtaan päästyään tappaneet ja alistaneet väkivaltaisesti kaikki eri mieltä olevat. Miksi sinä eroaisit näistä?

    ”Ja näin niin kuin btw: mielestäni kaikkien muiden kuin työväenluokan lakkauttaminen on erittäin ihannoitava tavoite.”

    Käytännössähän tällaista ei tapahdu vapaaehtoisesti, eli väkivalta on ainoa vaihtoehto.

    • simosuominen · tammikuu 6, 2013

      Sanotaanko vaikka näin: jos joku luulee, että Stalinin kummitus tekee minusta epäluotettavan ihmisen, niin ehkä tämän blogin lukeminen kannattaa lopettaa siihen.

      Mitä tulee yhteiskuntaluokkien lakkauttamiseen, kysytkö sinä koulukiusaajalta lupaa koulukiusaamisen lopettamiseen?

  6. era51 · tammikuu 6, 2013

    Venäjän historian ja mm Stalinin-ajan pitkäaikaisen harrastamisen perusteella olen sitä mieltä, ettei Stalin ollut kommunisti, mahdollisesti koskaan (ks esim Trifonov: Otblesk kostra). Klassinen vallanhimoinen -> vainoharhainen, epäluuloinen ja epälojaali tyranni. Murhasi 80% VKP(b):n keskuskomitean jäsenistä 1935-1939 välisenä aikana, mistä puolue ei toipunut lähes 20 vuoteen. Kaikki pelkäsivät sisäministeriön miehiä, ilmiantajia ja viime kädessä toisiaan.
    Tarina on pitkä, mutta 1956 NKP tuomitsi Stalinin ja useimmat muiden maiden kommunistiset puolueet (paitsi mm. Kiina ja Albania) yhtyivät siihen. Ei tosin riittävän johdonmukaisesti ja julkisesti, mistä maksavat hintaa tänäkin päivänä.

  7. simosuominen · tammikuu 6, 2013

    On yhdentekevää oliko Stalin kommunisti tai ei. Stalinin kommunismi ei tee minusta sen enempää epäluotettavaa, kuin Einsteinin kommunismi tekisi minusta hyvän fysiikassa.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s