Kovien arvojen Suomi

Joulun alla kaiken eläkekeskustelun ja jouluhämmingin sekaan jäi erittäin mielenkiintoinen avaus. Arkkipiispa Kari Mäkinen arvosteli julkisuudessa Suomen politiikan talousvetoisuutta ja kovenevia arvoja. Paikoin arkkipiispan puhe on jopa perustellun radikaalia.

– Talouspuhe on puhetta vallasta ja vallanpitäjien puhetta. Tavalliset ihmisen elävät paljon pelon ja epävarmuuden varjossa. Koetaan epävarmuutta omasta menestymisestä ja työpaikkojen puolesta. Tämä rasittaa perheitä ja ihmissuhteita – kirkon perheneuvontakin ruuhkautuu, kun kuntien tuki ei riitä. Kun yhteiskunnan päämääräksi on nostettu kilpailukyvyn säilyttäminen, syntyy ristiriita. Resursseista, joita tarvitsemme inhimilliseen elämään, onkin tullut päämäärä. Yhteiskunnan tilaa pitää arvioida ihmisten ja heikompien näkökulmasta eikä vain siten, että kuinka paljon kasvatamme vaurautta.

Mäkisen puhe on helppo sivuuttaa tyhjänä arvopuheena, mutta sen taustalta löytyy yllättävän paljon tujua faktaa. Lähes kaikki viimeaikoina puhuttaneet sosiaaliset uudistukset on pyritty perustelemaan yksinomaan taloudellisilla argumenteilla.

Hallituksen kuntauudistus on yleisesti hyväksytty taloudelliseksi uudistukseksi. Tästä merkkinä mm. SDP:n Savonlinnan kunnallisjärjestön julkilausuma.

…uudistuksessa on kyse kuntien rahoituksen vahvistamisesta…

Viimeaikoina puhuttaneet palkka-alet ovat luonnollisesti täysin talouspoliittisia aloitteita. Myös työajan pidentämistä perustellaan talouden (kuvitteellisella tai todellisella) ahdingolla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Annetut perustelut voivat kuulostaa aluksi loogisilta. Arkkipiispa Mäkinen osasi kuitenkin huomauttaa, että yhteiskunnan tarkoitus on jossain muualla kuin taloudessa. Pitäisi olla päivänselvää, että talous on täällä mahdollistaakseen vapaa-ajan ja kulttuurielämän, ei suinkaan päinvastoin. Käytännössä siis politiikan pitäisi olla täynnä sosiaalipoliittisia aloitteita, joiden toteuttamiseksi ehdotettaisiin budjetteja. Sen sijaan saamme budjetteja, joiden toteuttamiseksi leikataan elämän etuuksista ja sosiaalisesta elämästä.

Mäkisellä oli myös toinen huomio, joka ei ole saanut ansaitsemaansa keskustelua. Talouden ja yhteiskunnallisen elämän välillä on kuin onkin korjaamaton ristiriita. Näin on ainakin, jos teemme talouselämästä yhteiskuntamme päämäärän.

Politiikassa tuntuu vallitsevan naiivi uskomus siitä, että jos talouselämä saadaan yltäkylläiseksi, hyvä elämä seuraa automaattisesti perässä. Useammin kyse on kuitenkin siitä, että kun asetamme talouden tärkeimmäksi päämääräksi, saamme ainoastaan hyvän talouden kaiken muun elämän kustannuksella.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s