AY-liike ja kilpailukyky

Katsoin eilen TV:stä Ylen syrjäytymisillan. Ilta oli sitä samaa vanhaa internet-keskustelua syrjäytymisestä ilman mitään mullistuksia, mutta eräs asia pisti silmään. Useampaankin kertaan illan aikana nuorten syrjäytymistä laitettiin huonon kilpailukyvyn, ja siinä ohessa AY-liikkeen piikkiin. Idea oli siinä, että koska AY-liike neuvottelee palkat ja ehdot korkealle, työnantajat vievät työpaikkansa muualle ja nuoret syrjäytyvät.

Väite vaikuttaa alkuun loogiselta, mutta jokin ei vain täsmää. Mm. maailman rikkaimpien maiden kärjessä keikailee joko kääpiövaltioita, öljyvaltioita tai valtioita joilla on vahva AY-liike. Toisaalta taas 50 köyhintä maata ovat lähes poikkeuksetta heikkojen tai suorastaan kiellettyjen AY-liikkeiden maita. Tästä tilastosta pitäisi päätellä suorastaan niin päin, että AY-liike on loistava kilpailukeino mille tahansa valtiolle.

Muutamat tutkimukset todistavat samaa. Kun ammattiliitto nostaa työntekijöiden palkkoja, palkkojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa, ja kulutustuotteiden markkinat kasvavat. Ammattiliitot ovat siis olennaisessa osassa kasvattamassa yritysten tarvitsemia markkinoita.

Tästä syystä talous suorastaan tarvitsee ammattiliittoja. Koska ammattiliitot eivät ole olleet tarpeeksi vahvoja, talouskasvu viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta on valunut pitkälti rikkaiden pankkitileille, joissa tuo raha odottelee omistajiensa eläkepäiviä. Tämä taas tarkoittaa markkinoilla liikkuvan rahan määrän laskua, ja heikompaa taloutta. Suomen ongelma on siis liian heikot, ei suinkaan liian vahvat ammattiliitot.

Toisaalta ammattiliitot auttavat työn tehostamisessa. Kun ammattiliitot tekevät ihmistyöstä arvokasta, rahallisesti ja muutenkin, työnantajien innokkuus käyttää työvoimaa laskee. Vapaan kaupan maissa tämä voi tarkoittaa ”huonompaa kilpailukykyä”, mutta maissa, joissa kotimaan taloutta suojellaan ulkomaiselta kilpailulta, tämä rohkaisee työnantajaa koneistamaan ja tehostamaan toimintaansa. Kun työvoima on halpaa, se ei rohkaise kehittymään, vaan se rohkaisee tekemään kaiken työn lihasvoimalla.

Onko se sitäpaitsi niin hyvä juttu, että lähtisimme kilpailemaan Kiinan kanssa siitä, kenen työläisillä on kurjimmat oltavat? Tämä ei vaikuta järkevältä strategialta mm. sen takia, että aina jostain päin löytyy maa, jossa asiat ovat vielä surkeammin. Kilpailustrategiana työntekijöiden kyykyttäminen ei ole siis kovin loistava idea. Meidän tulisikin sen sijaan kieltäytyä kilpailusta kokonaan, ja suojella oman maamme talous.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s