Nuorten huolia yksityisyydestä

Tulinpa juuri Prometheus-leiriltä, jonka järjestäjät olivat pystyttäneet paikalle poliittisten nuorisojärjestöjen paneelin. Paikalla olivat Kokoomusnuoret, Keskustanuoret, Vasemmistonuoret ja Kommunistinen nuorisoliitto. Leiriläiset olivat keksineet päittemme (pääni) menoksi liudan vaikeita kysymyksiä, ja uskoisin vastanneeni niihin tyydyttävällä tasolla.

Erään kysymyksen käsittelyssä minulla oli röyhkeyttä ehdottaa perintöveroon muutamia muutoksia, joihin liittyi pääomaperinnön ja henkilökohtaisen perinnön erottelua, sekä pääomaperinnön verotukseen huikeita korotuksia.

Suureksi ilokseni, yleisö ei pysynyt hiljaa. Muuan rohkea naisen alku heitti vuosisatojen aikana käydyn keskustelun edestä mutkia suoriksi, ja palasi yhteiskuntamme perusteisiin kyseenalaistaessaan koko perintöveron mielekkyyden. Hän osasi huomauttaa, että perintö on jo kertaalleen verotettua omaisuutta, ja että yksityisomaisuuteen kajoaminen yleensäkin on arveluttavaa.

Nämä huolet eivät ole ainoastaan ymmärrettäviä, vaan ne myös paljastavat paljon sitä, kuinka paljon ideologia dominoi ajatteluamme nykyään. Se, kuinka tämä yksinkertainen puheenvuorojen vaihto sisälsi koko nykyisen talousväittelyn, on jo blogikirjoituksen arvoista.

Nostin itse esille ensimmäisenä sen, että riippumatta poliittisesta suuntautumisesta, raha on yleensä nähty yhteiskuntaan laitetun vaivan takaisinmaksuna. Kun kuluttaja maksaa rahalla tuotteistaan, on se tavallaan tae siitä, että nuo tuotteet ovat tavalla tai toisella ansaittuja. Tämän takia suuret pääomaperinnöt, riippumatta siitä ovatko ne jo kertaalleen verotettuja tai eivät, ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Kaikki rikkaiden ja rikkauden puolustelu perustuu siihen, että nuo rikkaudet ovat omalla työllä ansaitut. Koko yhteiskuntamme moraalinen pohja katoaa sillä sekunnilla, kun annamme ihmisten syntyä rikkaaksi ilman sen kummempaa ansiota. Tämän takia pääomaperinnön verottamisessa ei ole tarkoituskaan verottaa jonkin yhteiskunnallisen velvollisuuden takia, vaan sen takia, että yhteiskuntamme varallisuuden jaossa olisi edes jotain järkeä.

Toinen tapa nähdä tämä räikeän ideologinen arvojen asettelu, on ymmärtää, kuinka sosiaalietuuksien ja sosiaaliturvan kysymyksessä me emme kykene muuta ajattelemaankaan, kuin että onko jaettava raha ansaittua. Silti, kun esille tulee ökyrikkaiden perinnöt (joita pääomaperinnöt lähinnä koskettavat), ansaitsemisella ei enää olekaan mitään painoarvoa.

Toisaalta, kun puhe siirtyi pääoman verottamiseen noin yleensä, tehtaat, osakkeet ja muu pääoma haluttiin leiriläisten (ja muutaman panelistin) osalta nähdä yksityisomaisuutena johon ei voi kajota.

Tätä viimeisintä argumenttia pyrin kyseenalaistamaan huomauttamalla, että yksityisomistuksen ja julkisen omistuksen välinen ero on aina ollut väittelyn alaisena. Esim. lapsityövoiman ja osakkeenomistamisen ero oli nykyajan nuorille täysin selvä, huolimatta siitä, että näin ei ole aina ollut. Samalla tavalla kuin lapsityövoima nähtiin ennen yksityisasiana, mutta nykyään se nähdään lapsen oikeuksien rikkomisena, myös osakkeiden ja firmojen status yksityisasiana voi muuttua heti kun me niin haluamme.

Valtavien taloudellisten yksiköiden anastamiselle yhteisomistukseen on myös samankaltaisia perusteita kuin lapsityövoiman kieltämiselle. Meidän nykyihmisten mielestä lapsityövoima on moraalitonta, koska se loukkaa lasten henkilökohtaisia oikeuksia. Kuitenkin myös taloudellisilla laitoksilla on välittömiä ja usein dramaattisia vaikutuksia sellaisten ihmisten elämään, jotka eivät tuota laitosta omista. Kokonaiset kaupungit voivat näivettyä, ja miljoonien ihmisten elanto päättyä yhden yksinvaltaisen omistajan päähänpistosta. On täysin perusteltua sanoa, että pääoma ei ole omistajansa yksityinen asia.

Leiriläisten ja panelistien huoli yksityisyydestä ei silti ole aiheeton. Minäkin vastustaisin kommunisteja, jos he haluaisivat viedä taloni, autoni ja irtaimistoni. Huomautin siis leirillä, ja huomautan myös nyt, että kommunistit tekevät selvän pesäeron pääoman yksityisomistuksen (jonka me haluamme lakkauttaa) ja henkilökohtaisen omaisuuden välillä.

Niin kuin jo Marx kommunistisessa manifestissa huomautti, on turha säikähtää pääoman yksityisomistuksen lakkauttamisesta, sillä meidän nyky-yhteiskunnassamme nimenomaan pääoma on jo lakkautettu 90:lle prosentille väestöstä. Meillä ei ole mitään intoa lakkauttaa pienyrittäjän pajaa tai yksityisen siivoojan pientä omaisuutta, sillä kapitalismi lakauttaa sitä jo päivittäin.

Kaiken kaikkiaan nautin leiriläisten kiperistä kysymyksistä, jotka filosofisesta luonteestaan huolimatta iskivät nykypolitiikan sydämeen. Toivottavasti nuo nuoret saivat ajattelunaihetta paneelista, ja toivottavasti leirin järjestäjä laittaa näitä paneeleita pystyyn useamminkin.

 

Mainokset