Tuomitaan ahneus mutta ei kuitenkaan

Suomen poliitikot ovat vappupuheissaan kilpaa tuominneet yritysmaailmassa vallitsevaa ahneutta. Vyyhdin keskipisteessä on tällä kertaa Arhinmäki vappupuheineen, mutta Iltasanomat osasi huomauttaa, että myös muut puolueet ovat olleet mukana. Yllätän ehkä muutaman lukijan, kun sanon, että tällaisessa ahneus-retoriikassa ei ole päätä eikä häntää.

Otetaanpa vaikka Iltasanomien uutisesta eri poliitikkojen tekemiä vaatimuksia. Eero Heinäluoma (sdp) vetosi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyössä laadittaviin ”pelisääntöihin”. Paavo Arhinmäki (vas) ehdotti ahneuden vastaista ”kansanliikettä”. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sdp) sekä työministeri Lauri Ihalainen (sdp) toivovat viime syksynä solmitulle raamisopimukselle jatkoa. Oikeiston osalta emme saaneet kuulla kuin moralistisia lausuntoja ahneuden pahuudesta.

Näiden on oltava nössöimpiä kannanottoja vähään aikaan, ja Suomessa se sanoo jo jotain. Päättäjämme taitavat tosissaan uskoa, että ahneus ilmiönä peitotaan epämääräisten kansanliike-unelmien ja kilttien sopimusten voimalla. Vaikka näin olisikin, on utopistista luulla, että epäoikeudenmukaisuus korjaantuisi vaihtamalla ihmiset vähemmän ahneisiin. Suurelle epätasa-arvolle ja talouden kriiseille on täysin loogiset syyt talouden toiminnassa ja tuota toimintaa säätelevässä lainsäädännössä. Vaikka hallituksen muodostaisivat itse Gandhi ja Buddha, ei Suomen tilanne parane ilman muutoksia yhteiskuntaan ja lainsäädäntöön. Tätä ajatusta tukee mm. se huomio, että Suomella on lukuisia ongelmia huolimatta korruption vähäisestä määrästä.

Mutta hyvä on, vaikka silti lähtisimme pienentämään johtajien palkkoja, ei näistä vappupuheista olisi mihinkään. Konkreettiset ehdotukset loistavat joko poissaolollaan tai mitäänsanomattomuudellaan. Kuinka vaikeaa voi olla sanoa sanat: ”vaadimme palkkakattoja yritysjohtajille”? Ainakin Isossa-Britanniassa nämä sanat on jo sanottu muutamaan kertaan, sillä siellä on konkreettisesti lähdetty asettamaan rajoja suurille palkoille. Tai miten olisi verojen korotus? Kaikista maamme lehdistä juuri talouselämä on suuttunut rikkaiden lepsusta verotuksesta. Etenkin tämä viimeinen ehdotus sopii hyvin hallitukselle, joka on asettanut mittavia säästötavoitteita itselleen.

Jotta voisitte lukijoina arvostaa tilanteen tragi-koomisuutta, aion selventää tämän tilanteen yksinkertaistamalla sen muutamaan havaintoon.
– Suomi on maa, jossa kansa on tuohtunut yritysjohtajien ja muiden rikkaiden kohtuuttomiin palkkoihin, bonuksiin ja hyvä-veli järjestelmään.
– Samaisessa maassa lehdistö ja kansa on tuohtunut samaisten rikkaiden lepsuun verotukseen.
– Tuossa maassa hallitus itkee rahapulaa ja on asettanut kunnianhimoisia säästötavoitteita itselleen.
– Silti tuon maan hallituspoliitikot eivät ole keksineet ehdottaa rikkaiden verotuksen kiristämistä.

Mutta jos nyt jättäisimme artikkelin lopuksi rikkaat rauhaan, ja pohtisimme mitkä ovat taloutemme oikeat ongelmat. Rikkaiden palauttaminen maan pinnalle voi olla oikeudenmukaista, mutta se on vain pisara valtiontalouden suuressa meressä. Suosittelisin, että kiinnittäisimme huomiomme mieluummin siihen, kuinka meillä on työttömyyttä, lisääntyvää köyhyyttä ja epätasa-arvoa maassa, jonka talous kasvaa, jonka verotulot kasvavat ja jonka säästötarpeet ovat muutenkin lähinnä poliittisia keksintöjä. Voisiko olla, että meillä on talousongelman sijasta ideologinen ja poliittinen ongelma?

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s