Vaalit ja äänestäminen

Presidentinvaalien aikana suomalaiset olivat jälleen kerran valmiita julistamaan äänestämisen periaatteet yksinkertaisiksi. Osa kansasta julisti äänestämättä jättämisen vähintäänkin tyhmäksi vedoksi, ja heistä äärimmäisimmät olivat jo tekemässä äänestämisestä kansalaisvelvollisuutta. Toisessa leirissä puolestaan osattiin kertoa, ettei äänestämisellä tai politiikalla saada mitään aikaan. En tietenkään väitä, että nämä olisivat ainoat näkemykset suomessa. Nämä ovat kuitenkin ne äänekkäimmät ja äärimmäisimmät, ja sen takia käytän niitä esimerkkeinä huomauttaessani äänestyskäyttäytymisen olevan paljon monimutkaisempi aihe.

Periaatteellinen äänestäminen

Äänestämisen puolestapuhujat usein väittävät, että äänen tuomaa valtaa on järjetöntä heittää hukkaan nukkumalla vaaleissa, ja jos näin tekee, voi syyttää vain itseään huonosta vaalituloksesta. Nämä ovat niitä samoja argumentteja, joiden mukaan kenelläkään vaaleissa nukkuneella ei ole oikeutta valittaa päivän politiikasta. Tällaisessa logiikassa on kuitenkin muutama ongelmakohta.

Annettu ääni ei ole vain mikä tahansa vaikutuskeino. Kun vaalit ovat ohi, ehdokkaiden saamia ääniä tulkitaan annettuna ”mandaattina” edustaa kansaa. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että julkisuudessa jokainen ääni otetaan erään kaltaisena virallisena lausuntona siitä, että äänestäjä haluaa kyseisen ehdokkaan edustavan äänestäjää. Kun tämä ymmärretään, on huomattavasti helpompaa hyväksyä äänestämättä jättäminen. Ihminen, joka ei koe yhtäkään ehdokasta mandaattinsa arvoiseksi, toimii demokratian periaatteiden mukaan oikein jättäessään äänensä antamatta.

Toinen tapa lähestyä mandaatti-argumenttia on huomauttaa, että koko demokratian idea on laittaa ehdokkaat asemaan, jossa heidän on ansaittava paikkansa teoillaan ja kannanotoillaan. Olisi mielenkiintoinen filosofinen kysymys pohtia, kuinka paljon kyse on ansaitsemisesta, jos äänet on saatu ihan vain äänestämisen itsensä takia. Vaikka jonkun toisen äänestämiselle on aina vaihtoehtona oma ehdokkuus, en tue ajatusta yhteiskunnasta, jossa poliittista tukea pitää antaa ihan vain periaatteesta.

Äänestämättä jättämisen ”tyhmyyden” voi tämän lisäksi kyseenalaistaa ehdokkaiden samankaltaisuuden näkökulmasta. Konkreettisin esimerkki tästä nähtiin presidentinvaalien toisella kierroksella, jossa meidän piti valita ulkopoliittiseen virkaan ehdokas kahdesta EU-myötäilijästä ja NATO:n salarakkaasta. Siinä missä pienempiä vivahde-eroja ehdokkaiden välille saatiin toisella kierroksella, oli samankaltaisuutta tarpeeksi kyseenalaistamaan äänestämisen mielekkyys kenen tahansa NATO- ja EU-vastaisen äänestäjän kohdalla. Ehdokkaiden samankaltaisuutta nähdään myös monessa kunnassa kunnallisvaalien aikaan, ja usein eduskuntavaalien aikana, joskin ehdokkaiden suuren määrän takia ilmiö on kyseisissä vaaleissa pienempää.

Äänestämättä jättäminen

Jos äänestäminen periaatteen vuoksi on hataralla pohjalla, niin sitä on periaatteellinen politiikasta jättäytyminenkin. Esimerkiksi ne väitteet, joiden mukaan politiikalla ei saada mitään aikaan, perustuvat täysin vääriin käsityksiin siitä, mistä äänestyksissä ja politiikassa on oikein kyse. Demokratia ei ole sitä, että kerran neljässä vuodessa saadaan vaikuttaa eduskunnan koostumukseen, vaan demokratia on jatkuva prosessi. Tämä prosessi on sitä, että erilaiset ehdokkaat organisoituvat antaakseen yhteiskunnan toiminnalle ehdotuksia, ja keräävät näille ehdotuksille kansan tukea median avulla, mielenosoituksin, konkreettisin teoin ja kannanotoin. Aina silloin tällöin erilaisten vaihtoehtojen keräämä kannatus tarkistetaan virallisesti vaalien avulla.

Tämän tiedon valossa tokaisut kuten: ”äänestämisellä ei voi saavuttaa mitään”, eivät ole niinkään vääriä, kuin ne ovat käsittämättömiä. Tietääkseni demokratiaa ei ole ikinä puolustettu sillä periaatteella, että äänestämisellä sinänsä saataisiin mitään aikaan. Se on vain tärkeä osa suurempaa prosessia, jossa osallistujilta odotetaan äänestämisen lisäksi muuta aktiivisuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Toinen keskustelu, mitä epäpoliittiseksi itseään kutsuvien ihmisten kanssa saa usein käydä, koskee äänestämisen kannattavuutta nimenomaan suomen valtiollisessa järjestelmässä. Näissä keskusteluissa usein viitataan erilaisiin yksittäisiin käytäntöihin, kuten ääntenlaskutapaan tai äänestäjien suureen määrään. Tässä on kuitenkin jo kyse suomen valtiollisesta muodosta ja yhteiskunnan rakenteesta. Kyseessä on siis poliittinen keskustelu, ja tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, miten politiikka käsitteenä voidaan helposti ymmärtää täysin väärin.

Usein koko politiittinen kenttä hylätään sen virheellisen ajatuksen valossa, että politiikassa olisi kyse joko osallistumisesta parlamentaarisiin ja byrokraattisiin koneistoihin, tai ei osallistumista ollenkaan. Itse vastustan edellämainittuja yhteiskunnallisia koneistoja, joissa vaikuttamiselta viedään kaikki terä tekemällä äänestyksistä maanlaajuisia ja yleisestä yhteiskunnallisesta elämästä keskusjohtoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi jättäytyä politiikasta pois. Päinvastoin, sillä minulla on tämän arvon myötä selvä päämäärä, jota minun tulee ajaa parhaaksi näkemälläni tavalla.

Lopuksi

Jätin tässä tekstissä käsittelemättä monia tekijöitä, jotka tekevät äänestyskäyttäytymisestä liian monimutkaisen asian hätäisille tuomioille. Esimerkiksi taktisen äänestämisen ja protestiäänestämisen merkitykset demokratiassa ovat monimuotoiset, mutta jo käsitellyt asiat lienevät tarpeeksi muistuttamaan, että kyseessä on monimutkainen aihe. Tästä seuraa välttämättä myös se, että äänestämiseen suhtaudutaan monin eri tavoin, eikä pelkästään tässä tekstissä esiteltyjen stereotypioiden kautta.

Henkilökohtaisesti minä en kannata periaattellista äänestämistä, sen enempää kuin periaatteellista äänestämättä jättämistäkään. Minä kannatan kokonaisvaltaista vaikuttamista, johon kuuluu kaikkien kansalaisoikeuksien hyödyntäminen, ja poliittisen toiminnan harkittu suunnittelu. Joskus yksittäistä asiaa voi ajaa myös äänestämällä, ja joskus äänestäminen ei ole niin tärkeää. Käytännössä minulla on kuitenkin niin monta tärkeäksi koettua asiaa ja vaikutustapaa, että harvoin kohtaan vaaleja, joissa minulla ei olisi mitään voitettavaa.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s