Työtä ilman työnantajaa

Tämä teksti julkaistiin alun perin kommunistisen nuorisoliiton järjestölehdessä, .Kom:issa. Laitan sen nyt tännekin. Kiitokset Heikki Ketoharjulle oikolukemisesta sekä editoinnista, ja lukekaa ihmeessä hänenkin blogiaan, johon löytyy linkki vaikkapa tästä.

Työtä ilman työnantajaa

Ehkä keskeisin kommunismia määrittelevä käsite on demokratia, ja erityisesti työpaikalla harjoitettu demokratia. Ajatus pomottomista yrityksistä sekä hierarkiavapaasta organisaatiosta kuulostaa aluksi utopistiselta, ja usein kuuleekin väitettävän että ihminen tarvitsee esimiehiä ja auktoriteettiä toimiakseen. Tarkemmalla historian lukemisella väitteiltä kuitenkin putoaa pohja pois.

Ajan saatossa organisaatio jos toinenkin on toiminut ilman esimiehiä, ja moni työpaikka on kyennyt takaamaan demokraattisen ja tasa-arvoisen työympäristön työntekijöilleen. Eri aikoina toimineet demokraattiset työpaikat osoittavat toistaiseksi vain sen, että hierarkia ja omistuksen tuoma auktoriteetti eivät ole mitään edellytyksiä työpaikan toimimiselle. Kunkin työpaikan organisaatio on osittain myös ideologinen valinta.

Työntekijöiden omaa päätöksentekoa työpaikalla on harjoitettu pariisin kommuunin ajoista aina Titon jugoslaviaan ja nykyisen latinalaisen amerikan liikkeisiin. Joskus nämä liikkeet ovat nauttineet paikallisen hallinnon tukea, ja joskus taas varta vasten vastustaneet tällaisia hallintoja. Kaikkein viimeisimpiä esimerkkejä lukuunottamatta nämä liikkeet ovat kuitenkin yksi kerrallaan kaatuneet, usein sotien tai oman poliittisen hallituksen alasajamina.

Arrufatin suklaatehtaalla, Buenos Airesissa, todettiin 2009 että omistajia tai johtoporrasta ei vaadittu tehtaan pyörittämiseen lainkaan. Tapahtumat saivat alkunsa kun tehtaan omistaja, Diana Arrufat, jätti eräänä aamuna tehtaan portille kyltin, jossa työntekijöille kerrottiin töiden loppuneen, ja työntekijöiden olevan täten irtisanottuja. Sen sijaan että olisivat voivotelleet kohtaloaan, Arrufatin työntekijät avasivat portit, astuivat sisään tehtaaseen, ja päättivät jatkaa toimintaa. Ainoana erona se, että tällä kertaa toiminnan tuotot jaettaisiin työntekijöiden kesken.

Työntekijät päättivät että päätökset kyetään tekemään demokraattisesti, ja tehtaanlaajuisiin kokouksiin laadittiin säännöksi yksi ääni yhtä työntekijää kohden. Tehtaan olemassaolo ei ole ollut mutkatonta, mutta tämä on johtunut enemmänkin vanhojen pomojen, poliisin ja hallituksen painostuksesta kuin radikaalisti erilaisesta tavasta johtaa toimintaa.

Demokraattinen päätöksenteko on yleisesti hyväksytty siksi moraaliseksi vaihtoehdoksi lähes kaikissa nykyajan poliittisissa liikkeissä. Silti näissä samoissa liikkeissä on usein unohdettu, että talous ja työelämä vaikuttavat elämänlaatuumme usein enemmän kuin suuret valtio-poliittiset linjaukset. Eikö siis olisi johdonmukaista vaatia demokratiaa työpaikalle sillä samalla innolla ja päättäväisyydellä, jolla sitä ollaan aina puolustettu ja edistetty sivistyneissä yhteiskunnissa? Onhan kuitenkin diktatuuri diktatuuria myös elinkeinoelämässä.

Konkreettisempia aloitteita pitää ajaa läpi paikallisesti ja työpaikkakohtaisesti. Jos haluaa yksittäisen työpaikan demokraattiseksi, ei siihen ole olemassa taikakeinoa tai organisaatiota, joka hyvää hyvyyttään saisi ihmeitä aikaan. Suomalaisten työpaikkojen ja työntekijöiden on tartuttava itse toimeen, mikäli haluavat päättää itse omista asioistaan.

Maailmalla ollaan paljon enemmän kyllästyneitä pomojen ja osakkeenomistajien saamiin etuihin ja näitä usein seuranneeseen häpeilemättömään vastuuttomuuteen, kuin mitä valtamedian uutisoinnista uskoisi. Latinalaisen amerikan suurliikkeiden lisäksi työntekijät ovat ottaneet ohjaksia viime aikoina myös filippiineillä, Intiassa, jossain määrin myös Euroopassa (etenkin Englannissa), ja suureksi yllätykseksi myös Yhdysvalloissa. Siellä organisoituminen on jo niin pitkällä, että demokraattisilla työpaikoilla on katto-organisaatio, jonka jäsentyöpaikkoja voi selailla vaikka osoitteesta http://www.usworker.coop/about/memberlist.

Maailmalla on suuria liikkeitä joissa ei suvaita talouseliitin vastuuttomuutta. Miksi me suomalaisetkaan sietäisimme sitä?

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s